Rauhaa ja hernekeittoa

On tärkeää rakastaa ja hemmotella itseään. Koska masturbointi aiheuttaa kämmenten karvoitusta ja sokeutumista, päätin tumputtamisen sijaan valmistaa fennovegaanista ja kulinaristista klassikkoruokaa eli hernekeittoa. Tai oikeastaan minä en päättänyt vaan rakas tyttöystäväni, joka oli jättänyt herneet likoamaan ja lähtenyt itse Helsinkiin. Hän on muuten yksi syy siihen, miksi tätä blogia on ollut vaikea kirjoittaa, koska oloni ei ole enää ollut ankea ja yksinäinen sen jälkeen kun löysimme toisemme metsästä. Jos kirjoitan iloisista asioista, ei kukaan tule kuitenkaan tykkäämään niistä, sillä ihmiset nauttivat enemmän toisten surusta kuin ilosta. Sen takia onkin tärkeää hankkia kavereita, joilla menee aina vähän huonosti.

Monet tekevät virheen lisätessään hernekeittoon sianlihaa, mikä tekee siitä kallista ja epäterveellistä. On myös hyvä kunnioittaa Albert Einsteiniä, mikäli hän ilmestyisi kylään ja olisi nälkäinen. Olen muuten kerran nähnyt kaksoisolentoni, joka käveli minua vastaan Kuopiossa. Silloin tajusin, että aikamatkustus on mahdollista. Jos siis olet minä ja luet tätä tulevaisuudessa ja aiot tulla kyläilemään, niin voitko tuoda samalla pari kaljaa?

Hernekeitto pitäisi syödä hitaasti, koska siinä ei ole paljoa pureskeltavaa ja näin syljen sisältämää amylaasientsyymiä ei ehdi erittyä niin paljon kuin esimerkiksi Merkkari-karkkien kanssa. Herkullisen ruuan hitaasti syöminen on kuitenkin nykytutkimusten mukaan yksi vaikeimmista asioista maailmassa, enkä minäkään onnistunut siinä kuin vasta kolmannen lautasellisen kohdalla.

Keittoa keitellään pari tuntia ja suola lisätään vasta loppuvaiheessa, koska muuten se ei valmistu  ikinä.

Hernekeitto
kuivia herneitä
porkkanaa
suolaa
sinappia