keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Ghettokeittiössä



Olin kerran hippileirillä, missä tarkkailin nälkäisiä, mutta ihania ihmisiä. Mietin, että olisipa kiva, jos voisin perustaa jonkun kojun, mistä rakkaat valo-olennot saisivat itujen ja raakapuuron sijaan vegaanisia burgereita ja kaikkea muuta mässyruokaa, sillä shitpittien (paskamonttujen) kaivaminen ja veden kantaminen on raskasta puuhaa. En kuitenkaan saanut tätä aikaiseksi, sillä kaiken olisi pitänyt olla kuitenkin gluteenitonta, sokeritonta ja luomua, enkä minä tiedä tuollaisesta ruokavaliosta mitään.

Ajatus jäi kuitenkin muhimaan mieleeni ja kun ravintolapäivä kolkutteli ovella, päätin perustaa pihamaalle Ghettokeittiön. Silloin ajattelin, että se olisi vain mukavaa ja rentoa puuhailua. Kyllä ihminen osaa olla sitten joskus väärässä.

Ensimmäinen takaisku oli, kun uunimme meni rikki. Sen levyt toimivat, mutta uuniosa ei. Jo siinä vaiheessa aloin epäilemään ravintolapäivän järkevyyttä, sillä raakaruoka ei sovi mielestäni Ghettokeittiön teemaan. Olimme jo muutenkin julkistaneet menumme, mihin kuului överi-hampurilaiset, Aarnion toffee-donitsit ja piiras.

Onneksi pystyimme kuitenkin lämmittämään tyttöystäväni uunia, joka sijaitsi kilometrin päässä. Testailin piirasta ja sämpylöitä ja hän huolehti Aarnion toffee-donitseista. Teimme tuotekehittelyä ja ajattelimme, että ehdimme hyvin valmistamaan kaiken ilman suurempia ongelmia. Kuinka väärässä olimmekaan.

Valmistin edellisenä iltana ja yöllä seitanpihvejä. Koska hampurilaisen nimi oli kotipojan tupla-överi-hampurilainen, siinä piti olla kaksi pihviä. Niinpä minun piti valmistaa pihvejä niin paljon, että se sattui jo rystysiini eikä se naurattanut yhtään. Kämppis näki tilanteen vähän enemmän ulkopuolisena ja sanoi, etteivät pihvit riittäisi mihinkään. Niinpä tein niitä siis vielä toisen satsin. Rip rystyset ja yöunet.

En ole koskaan ollut mikään leipuri ja hampurilaissämpylöistä tulikin sen mukaisia. Ne olivat sellaisia lama-ajan sämpylöitä, mutta kuitenkin vähän kovempia. Sellaisia korpun ja leivän välimuotoja. Niinpä kun ravintolapäivä koitti, pyöräilin kauppaan ostamaan sämpylöitä. Kai se on välillä hyvä antaa periksi ja mennä helpomman kautta. Onneksi teemamme oli ghetto, eikä ihmisillä ollut odotuksia, että he saisivat viiden tähden ruokaa.

Ensimmäiset vieraat saapuivat yhdeltä, koska olin laittanut ravintolapäivän sivuille väärän kellonajan. Yritin kyllä tarkistaa sitä, mutta edellisenä iltana ravintolapäivän sivut olivat alhaalla, enkä päässyt näkemään, mitä olin kirjoittanut sinne. Facebookissa tapahtuma sen sijaan alkoi kahdelta.

Tyttöystäväni valmisti hiki hatussa Aarnion toffee-donitseja ja pyysi maistamaan yhtä noin yhden aikaan, sillä hän halusi niiden olevan tuoreita. Otin puraisun ja donitsi oli varsin erilainen, mitä silloin kun teimme tuotekehittelyä. Se oli sisältä pelkkää taikinaa. Alkoi iskeä pieni paniikki, mutta jotenkin me saimme rauhoitettua tilanteen. Pyöräilin kauppaan hakemaan lisää jauhoja ja soijamaitoa. Myyjä sanoi, että otsastani vuotaa verta ja antoi minulle paperia. Olin ilmeisesti raapinut itseäni niin paljon stressin takia. 

Lopulta viritimme tulen ghettopönttöön ja kämppikseni toivat soittimensa ja äänentoiston pihalle. Jotenkin maagisesti tilanne alkoi rauhoittua ja kun ravintola viimein avautui, kaikki meni jotenkin omalla painollaan. Yhtäkkiä tunnelma muuttui helvetin stressaavasta tosi leppoisaksi. Yksi syy siihen oli tietysti ihanat asiakkaat, joilla ei tuntunut olevan kiire minnekään aurinkoisena päivänä. Myös kajareista tuleva Erykah Badun musiikki ja oranssi pöytäliina vaikuttivat siihen. Oranssi ja vihreä voi kyllä olla todella miellyttävän funkkaava väriyhdistelmä.

Lopulta Aarnion toffee-donitsitkin valmistuivat ja saimme siis tehtyä melkeinpä kaiken, mikä oli tarkoituskin. Varsinkin donitsit saivat paljon kehuja asiakkailta, mikä ei ollut ihme. Hampurilaiset loppuivat todella nopeasti noin parin tunnin aikana ja toisin kuin olin laskenut, kämppiksille ei jäänytkään yhtään. Noin kuuden aikaan suljimme ravintolan ja minä pääsin viimein riippumattoon lepäämään ja kuuntelemaan pihalla pihalla jatkuvaa jamittelua. Kiitos kaikille auttajille, osallistujille ja muusikoille!

 

1 kommentti: