Ghettokeittiössä

Olin kerran hippileirillä, missä tarkkailin nälkäisiä, mutta ihania ihmisiä. Mietin, että olisipa kiva, jos voisin perustaa jonkun kojun, mistä rakkaat valo-olennot saisivat itujen ja raakapuuron sijaan vegaanisia burgereita ja kaikkea muuta mässyruokaa, sillä shitpittien (paskamonttujen) kaivaminen ja veden kantaminen on raskasta puuhaa. En kuitenkaan saanut tätä aikaiseksi, sillä kaiken olisi pitänyt olla kuitenkin gluteenitonta, sokeritonta ja luomua, enkä minä tiedä tuollaisesta ruokavaliosta mitään.

Ajatus jäi kuitenkin muhimaan mieleeni ja kun ravintolapäivä kolkutteli ovella, päätin perustaa pihamaalle Ghettokeittiön. Silloin ajattelin, että se olisi vain mukavaa ja rentoa puuhailua. Kyllä ihminen osaa olla sitten joskus väärässä.

Ensimmäinen takaisku oli, kun uunimme meni rikki. Sen levyt toimivat, mutta uuniosa ei. Jo siinä vaiheessa aloin epäilemään ravintolapäivän järkevyyttä, sillä raakaruoka ei sovi mielestäni Ghettokeittiön teemaan. Olimme jo muutenkin julkistaneet menumme, mihin kuului överi-hampurilaiset, Aarnion toffee-donitsit ja piiras.

Onneksi pystyimme kuitenkin lämmittämään tyttöystäväni uunia, joka sijaitsi kilometrin päässä. Testailin piirasta ja sämpylöitä ja hän huolehti Aarnion toffee-donitseista. Teimme tuotekehittelyä ja ajattelimme, että ehdimme hyvin valmistamaan kaiken ilman suurempia ongelmia. Kuinka väärässä olimmekaan.

Valmistin edellisenä iltana ja yöllä seitanpihvejä. Koska hampurilaisen nimi oli kotipojan tupla-överi-hampurilainen, siinä piti olla kaksi pihviä. Niinpä minun piti valmistaa pihvejä niin paljon, että se sattui jo rystysiini eikä se naurattanut yhtään. Kämppis näki tilanteen vähän enemmän ulkopuolisena ja sanoi, etteivät pihvit riittäisi mihinkään. Niinpä tein niitä siis vielä toisen satsin. Rip rystyset ja yöunet.

En ole koskaan ollut mikään leipuri ja hampurilaissämpylöistä tulikin sen mukaisia. Ne olivat sellaisia lama-ajan sämpylöitä, mutta kuitenkin vähän kovempia. Sellaisia korpun ja leivän välimuotoja. Niinpä kun ravintolapäivä koitti, pyöräilin kauppaan ostamaan sämpylöitä. Kai se on välillä hyvä antaa periksi ja mennä helpomman kautta. Onneksi teemamme oli ghetto, eikä ihmisillä ollut odotuksia, että he saisivat viiden tähden ruokaa.

Ensimmäiset vieraat saapuivat yhdeltä, koska olin laittanut ravintolapäivän sivuille väärän kellonajan. Yritin kyllä tarkistaa sitä, mutta edellisenä iltana ravintolapäivän sivut olivat alhaalla, enkä päässyt näkemään, mitä olin kirjoittanut sinne. Facebookissa tapahtuma sen sijaan alkoi kahdelta.

Tyttöystäväni valmisti hiki hatussa Aarnion toffee-donitseja ja pyysi maistamaan yhtä noin yhden aikaan, sillä hän halusi niiden olevan tuoreita. Otin puraisun ja donitsi oli varsin erilainen, mitä silloin kun teimme tuotekehittelyä. Se oli sisältä pelkkää taikinaa. Alkoi iskeä pieni paniikki, mutta jotenkin me saimme rauhoitettua tilanteen. Pyöräilin kauppaan hakemaan lisää jauhoja ja soijamaitoa. Myyjä sanoi, että otsastani vuotaa verta ja antoi minulle paperia. Olin ilmeisesti raapinut itseäni niin paljon stressin takia. 

Lopulta viritimme tulen ghettopönttöön ja kämppikseni toivat soittimensa ja äänentoiston pihalle. Jotenkin maagisesti tilanne alkoi rauhoittua ja kun ravintola viimein avautui, kaikki meni jotenkin omalla painollaan. Yhtäkkiä tunnelma muuttui helvetin stressaavasta tosi leppoisaksi. Yksi syy siihen oli tietysti ihanat asiakkaat, joilla ei tuntunut olevan kiire minnekään aurinkoisena päivänä. Myös kajareista tuleva Erykah Badun musiikki ja oranssi pöytäliina vaikuttivat siihen. Oranssi ja vihreä voi kyllä olla todella miellyttävän funkkaava väriyhdistelmä.

Lopulta Aarnion toffee-donitsitkin valmistuivat ja saimme siis tehtyä melkeinpä kaiken, mikä oli tarkoituskin. Varsinkin donitsit saivat paljon kehuja asiakkailta, mikä ei ollut ihme. Hampurilaiset loppuivat todella nopeasti noin parin tunnin aikana ja toisin kuin olin laskenut, kämppiksille ei jäänytkään yhtään. Noin kuuden aikaan suljimme ravintolan ja minä pääsin viimein riippumattoon lepäämään ja kuuntelemaan pihalla pihalla jatkuvaa jamittelua. Kiitos kaikille auttajille, osallistujille ja muusikoille!

Lisätietoja ravintolapäivästä löydät täältä ja muualta:
https://www.facebook.com/notes/ravintolap%C3%A4iv%C3%A4/pop-up-ravintolan-avaaminen-on-suomessa-t%C3%A4ysin-luvallista-ja-laillista-milloin-t/1224970297522212/

 

Parsaa kaurakermakastikkeessa ja linssi-bataatti-kookos-kaalivuoka

Netti on paska paikka, jos miettii vaikkapa kaikkia ruoka- ja lifestyle-blogeja, joita kuka tahansa pystyy kirjoittamaan. Niiden lisäksi on vielä Instagram, Facebook ja kaikki muu shitti, josta katsotaan, miten muut muka elävät. Sitten jengi masentuu, kun he tajuavat etteivät eläkään samalla tavalla kuin nuo muut täydelliset ihmiset, joiden arki on aina niin hienoa.

Itsestä pitää tehdä tuote, joka mahtuu johonkin muottiin. Se on aika perseestä, koska me olemme kuitenkin tietoisia, uteliaita ja muuttuvia olentoja. Tuotteistamiseen kuuluu usein univormu, oli se sitten crustiliivi, rastat tai kravatti ja puku. Ei kai siinä sinällään mitään pahaa ole, jos jokin porukka haluaa pukeutua samalla tavalla. Ehkä se on vaan vähän tylsää ja saattaa rajata muut ihmiset ulkopuolelle. Me olemme me ja nuo muut ovat nuo toiset.
Menin kerran rasismin vastaiseen kulkueeseen, koska en haluaisi Suomesta maata, jossa pikkunatsit saavat kiusata vähemmistöjä kaikessa rauhassa. Kaikenlaiset polttopulloiskut ja muut väkivaltaiset hyökkäykset ovat niin hirveitä asioita, ettei niitä pitäisi vähätellä. Halusin siis antaa tukeni mielestäni tosi tärkeälle asialle. Kulkueessa ruvettiin huudattamaan rajat auki hokemaa. Minä olin vaan silleen, että mitä helvettiä, eikö tässä pitänyt vaan vastustaa rasismia eikä kannattaa maahanmuuttoa maahan, jossa asuu jo nyt liikaa ihmisiä. En tiedä, miten tämä liittyy mihinkään, mutta ei kai sillä ole väliä.

On hankalaa, kun pitäisi keksiä aina joku teema ja pysyä siinä (ja genressä). Se on myös tylsää, varsinkin jos on lukenut tuhansia kirjoja ja katsonut tuhansia elokuvia. Siitä tulikin mieleen, että jos olet bissellä baarissa, niin ei kannata aina ostaa sitä normi hanakaljaa, vaan ottaa välillä jotain erikoisempaa. Siihen on monia syitä:
1. Hinta voi näyttää isommalta, mutta ota huomioon, että erikoisoluissa on usein enemmän alkoholia.
2. Erikoisoluet maksavat Alkossa tosi paljon, mutta baarissa tosi vähän verrattuna bulkkikaljaan. 5€ Koffin kolmosesta on aika järjetön hinta, jos jo kuudella eurolla saa jotain tosi hyvää olutta.
3. Erikoisolutta tulee juotua hitaammin ja usein jokaisesta hörpystä tulee sellainen kiva fiilis (joskus harvoin tosin paska, mutta se kuuluu elämään)
4. Voit päteä ja tuntea itsesi fiiniksi herrasmieheksi tai -naiseksi.
5. Voit ottaa siitä kuvan Instagramiin #bissellä

Mutta ei erikoisoluista sen enempää, paitsi että Pyynikin panimo rules. Homogeenisissä porukoissa ollaan samaa mieltä kaikesta ja erimieliset ovat natseja, suvakkeja, hippejä ja juntteja. Syyllistyn itse tähän usein, enkä edes vaivaudu miettimään vastapuolen argumentteja. Olen kuitenkin perehtynyt pintapuolisesti muutamaan asiaan ja jopa muuttanut mielipidettäni näistä. Miksi Vihreät vastustaa geenimuuntelua ja ydinvoimaa, jos se on kerran ympäristöpuolue?

Dualismi näyttää kuuluvan ihmisyyteen. Hyvä ja paha, vasen ja oikea, natsit ja suvakit, vegaanit ja barbaarit, me ja nuo, mies ja nainen. Tästä tuli kyllä aika surkea blogiteksti, mutta onneksi minun ei tarvitse enää lukea tätä. Tällaista vitun valistamista ja kiroilua, kaksi asiaa joista en tykkää. Hyi helvetti. Ensi kerralla kirjoitan kuitenkin enemmän mielenkiintoisesta aiheesta eli ravintolapäivästä. Harmittaa vaan niiden puolesta, jotka Googlaavat jotain reseptiä ja löytävät tänne. Niitä tulee yllättävä paljon. Jos sinä olet sellainen, niin pyydän anteeksi. Nyt minä kuitenkin lähden Turun torille ostamaan vihanneksia piiraaseen. Jos asut Turussa, niin kannattaa hyödyntää tuo Kauppatori, sillä se on Suomen paras ja sieltä saa oikeasti halpaa safkaa. Esim. Kuopion torilla ei myydä kuin jotain vitun kalakukkoja ja oikeat ruokaostokset tehdään S-marketissa. 

Parsaa kaurakermakastikkeessa ja linsi-bataatti-kookos-kaalivuoka

Vuoka:
Bataattia
linssejä
kaalia
kookoskermaa
mausteita

Valmista linssit (Lidlistä saa myös valmiita, jos olet niin masentunut, ettet jaksa keittää niitä). Heitä vuokaan kaikki setit ja ota vuoka pois uunista, kun ruoka on valmista. Siinä ei mene kauhean pitkään, koska bataatti. Tämä vuoka on oikeasti tosi hyvää ja tiedän joka kerta tätä valmistaessa sen. Bataatista kannattaa tehdä sellasia palasia, jotka mahtuu hyvin suuhun, niin vältyt veitsen tiskaamiselta.

Parsa kaurakermakastikkeessa:
parsaa
kaurakermaa
jauhoja kastikkeeseen
margariinia
rakuunaa (nam!)
suolaa
pippuria
natriumglutamaattia
sitruunaa (lopuksi)

Paistoin parsat nopeasti pannulla, mutta en vieläkään ymmärrä niitä. Parsasta kannattaa leikata paksummat tyviosat helvettiin ja jos tuntuu siltä, niin voit myös kuoria niitä.