Mursin vähän aikaa sitten nilkkani, kun kaaduin humalassa rinteessä niin, että jalkani jäi puristuksiin polkupyörän väliin. Lääkäri sanoi, etten voi polttaa enää röökiä, koska se voi haitata luutumista ja aiheuttaa veritulpan. Okei, ei sitten polteta röökiä eikä edes pilveä. Jätin pois myös alkoholin, ettei myös toinen nilkkani murtuisi. Olen ollut nyt vasta 14 päivää jalka kipsissä ja kyllähän se välillä vähän harmittaa, kun ei voi enää harrastaa päihteitä. Se on pisin aika, mitä olen ollut yli kymmeneen vuoteen ilman mitään näistä päihteistä. Vaikka rakkaan harrastukseni eli päihteiden liikakäytön päättyminen harmittaa, niin se todella pientä verrattuna siihen vitutukseen, joka tulee siitä, kun jalka on rikki. En voi nyt vähään aikaan kävellä tai juosta normaalisti, käydä uimassa ja saunomassa, mennä metsään telttailemaan tai pyöräillä. Aluksi pelkkä paskalla käyminen tuntui vaikealta, mutta onneksi osaan nyt jo ninjailla paremmin yhdellä jalalla. Yksi ongelma liikkumisen kannalta on se, että kyynärsauvoilla kävely tuntuu tosi paljon kämmenissä. Ymmärrän jo vähän, kuinka paljon Jeesukseen sattui, kun hänet ristiinnaulittiin. Pitää kuitenkin pysyä positiivisena ja vähät välittää niistä idiooteista, jotka haluavat sääliä ja voivotella minua. Koko ajan tulee joku sanomaan, että voivoi, nyt on sinun kesä pilalla. Haistakaa pylly. Olisi paljon mukavampi, jos joku tulisi sanomaan, että hei mennäänkö retkelle tai huvipuistoon.
Jalan murtuminen tuli siinä mielessä oikeaan aikaan, koska
minusta oli jo pitkään tuntunut siltä, että tapan itseäni päihteillä. Hitaasti,
mutta varmasti. Röökin polttaminen alkoi tuntua siltä, että se kuivattaa minut
pieneksi rusinaksi. Kavereiden kanssa on tosi mukava juoda olutta ja poltella
sätkiä, mutta se mitä siitä yleensä seuraa, ei ole yleensä sen hauskanpidon
arvoista. Ehkä joskus harvoin on, mutta yleensä ei. Heroiininkin käyttäminen on
varmasti tosi mukavaa, mutta seuraavana päivänä voi ahdistaa ja tuntua pahalta
fyysisesti. Kaverini sanoi tapaturmani osoittavan, että universumi haluaa minun
pysyvän hengissä, kun en voi enää käyttää päihteitä. En kuitenkaan ole sen
ihmeellisempi kuin kukaan muu. Ihmisillä on usein harhakuvitelmia siitä, että
he kuuluvat johonkin pieneen joukkoon, joiden on tarkoitus muuttaa maailma ja
jotka pääsevät tämän elämän jälkeen johonkin toiseen todellisuuteen harvojen ja
valittujen kanssa. Sellainen ajattelutapa on todella itsekäs ja omahyväinen.
Join ensikännit 13-vuotiaana ja muistan sen huumaavaan
tunteen ja toisen todellisuuden vieläkin. Ongelmat kotona hävisivät saman tien.
Oli vain kavereita ja hauskanpitoa eikä ongelmista ollut tietoakaan. Koska
minulla ei ollut nuorena harrastuksia tai mitään muuta, mitä odottaa, että
pääsisi tekemään selvin päin, niin alkoholi sai aika suuren merkityksen
elämässäni. Sitä on vain aina odottanut perjantaita, että pääsee vetämään
perseet ja olemaan oma itsensä. Myöhemmin perjantai vaihtui torstaiksi ja
jossain vaiheessa viikonpäivällä ei ollut enää merkitystä.
Alkoholismin syyt voivat mennä aika syvälle ja niitä on
useita. Jos niitä haluaa käsitellä, pitää samalla poistua pinnallisuuden
vyöhykkeeltä. Tällainen melko julkinen käsittely ei ehkä ole paras idea, mutta
ajattelin, että pohdiskelu ja kirjoittaminen auttavat siinä. Olen myös
kyllästynyt valehteluun ja esittämään jotain toista, mitä oikeasti olen. Voin yrittää
miettiä, mitä oikein pakenen ja mitä haluan lääkitä itsessäsi alkoholin avulla.
Sellainen vaatii rohkeutta (hyvä minä!) ja jonkun ammatti-ihmisen apua. Haavat
ovat sen verran syvällä, että niiden tajuaminen voi vapauttaa melkoisen määrän
kyyneliä. Se kuitenkin pitää tehdä selvin päin, sillä kännissä itkemissä ei ole
mitään järkeä. Se aiheuttaa vain morkkista eikä siitä muista lopulta paljon
mitään.
Alkoholin miinukset:
- Telon usein itseäni
- Telon usein itseäni
- puhun pahaa muista ihmisistä
- aina vain pahenevat krapulat, joista selviämiseen menee monta
päivää
- kaikki rahat menee kaljaan, varsinkin jos käy baarissa
- paska itsetunto
- mörkö, joka hengittää niskani takana (tietäjät tietää)
- limaisuus (tietäjät tietää)
- asiat jäävät tekemättä kännin tai krapulan takia
- aamuisin ei pääse sovittuihin tapaamisiin
- ihan vitun epäterveellistä
- kirjoittaminen ei suju
- voi aiheuttaa impotenssia
Alkoholin plussat:
- kavereiden kanssa on tosi kivaa juoda kaljaa
- kavereiden kanssa on tosi kivaa juoda kaljaa
- Suomen pelien katsominen järkevämpää
- pääsee piiloon itseään ja ongelmiaan
- vapautuminen esim. tanssilattialla
- krapulassa pystyy katsomaan surkealaatuisia tv-sarjoja,
kun aivot ovat jumissa
- ei tarvitse ajatella niin paljon
Tuntuu siltä, kuin minulla olisi kaksi persoonaa. Toinen on
se, joka polttaa tupakkaa ketjussa, juo kaljaa yksin kotona ja sammuu lopulta
baaritiskille. Toinen on se, joka haluaa elää terveellisesti, nauttia luonnosta
ja olla yhtä kaikkeuden kanssa (oikeasti minulla ei ole hajuakaan, mitä se
tarkoittaa, mutta kyllähän se kuulostaa hyvälle). Suurin osa ihmisistä ei
varmaan ole minun kaltaisiani joko tai -persoonia, joiden on aina pakko mennä
äärimmäisyyksiin. Itse joko teen jotain tai sitten en. On vain ykkönen ja nolla.
Alkoholi nähdään usein sellaisena asiana, että sitä joko
ryypätään tai ei. Jos juo pari olutta ruuan kanssa, niin sitten on alkoholisti.
Yhtä saunaolutta ei lasketa, kunhan sen juo pukuhuoneessa. Meitä ei yleensä
kiinnosta, mille olut maistuu, kunhan se ei ole Lapin kultaa. Kaikki juovat
samaa litkua, jota he roudaavat lavoittain Citymarketista tai Tallinnasta.
Onneksi Suomeen on kuitenkin alkanut syntyä pikkuhiljaa myös järkevää olut-hipstereiden
kultuuria, jossa juodaan maun eikä kännin takia. Viinejähän täällä on maisteltu
pidempään, mutta ei kukaan täysijärkinen nuori kehtaa sanoa viininmaistelua
harrastuksekseen. Valitettavasti peruskaupoista ei saa vain sellaisia oluita, joissa on alkoholia alle 4,7%, eli ne ovat kuitenkin aika
laimeita, eikä niistä saa samanlaista makukokemusta. Jos minä menen
polkupyörällä Alkoon, niin en kai minä sinne yhtä bisseä mene hakemaan.
Suomessa juhlimiseen kuuluu yleensä syömisen sijaan juominen
(poikkeuksena ristiäiset, hautajaiset, konfirmaatiot ja muut kemut). Kun kavereiden
kanssa grillaillaan, niin silloinkin syödään lähinnä grillimakkaraa, jos vaan
ehtii kaikelta kaljan kittaamiselta. Kaiken lisäksi se makkara on oikeasti aika
pahaa, joten ei ihme, että kukaan ei halua sitä syödä. Vielä aamulla sen voi
löytää grillistä palaneena käkkäränä. Yleensä kun jossain on bileet, niin
harvoin sitä tulee mietittyä, että mitä ruokaa sinne veisi. Kaupasta haetaan
mäyräkoira ja sitten vaan iltaa istumaan. Syöminen tapahtuu vasta tori-grillillä
kolmen aikaan yöllä tai sitten kotona darrassa. Jos ihminen ei syö mitään
juoputteluillan aikana, niin myös todennäköisyys väkivaltaisuudelle kasvaa, kun
verensokeri on matalalla.
En oikeasti tiedä, miten juhlitaan ilman viinaa. Se, että jostain voisi
oikeasti nauttia selvin päin, tuntuu vieraalta ajatukselta. Kaikkea voi kyllä
tehdä, mutta tulevaisuudessa odottava palkinto liittyy usein alkoholiin tai
muihin päihteisiin. Jos on vaikka saanut valmiiksi jonkun ison projektin, niin
kyllä sen päätteeksi odottaa juovansa perseet. Hengailu joidenkin kavereiden
kanssa, joita ei näe usein, on tosi tylsää ja vaivaannuttavaa ilman päihteitä.
Mitä sitä pitäisi oikein tehdä? Istua huoneessa hiljaa ja juoda teetä? Heti,
kun kalja avautuu, niin tunnelma myös rentoutuu. Vihdoin pystyy vapautumaan ja
tekemään samoja tyhmiä asioita, mitä ennenkin, kuten tanssimaan, räppäämään ja
laulamaan karaokea. Nuo asiat ilman viinaa… ei helvetti. Eihän niissä olisi
mitään järkeä. Selvin päin pitää olla järkevä eikä lähteä mukaan mihinkään
älyttömyyksiin. Vasta kännissä saa pitää hauskaa.
Ne tyypit, jotka eivät käytä laisinkaan alkoholia, ovat mielestäni vähän sellaisina kireitä tosikkoja. Ehkä he ovat olleet myös
vähän pelottavia. Minua on ahdistanut se, että he syyllistävät minua siitä,
mitä teen. Kukaan ei halua tuntea sellaista. Olen halunnut erottautua heistä
olemalla itse rento tyyppi, jota näkee puistossa oluttölkki toisessa ja jointti
toisessa kädessä. Menkää te muut vaan juoksulenkillenne tai hieromaan toisianne
jooga-kaupan taikakristalleinanne. Muutenkin olette tuollaisia parempia
ihmisiä, kun taas minä vihaan elitismiä.
Myös arki voi tuntua pelottavalta ja tylsältä sellaiselle henkilölle, joka ei ole päässyt koskaan nauttimaan siitä kunnolla aikuisiässä. Toisten on ehkä vaikea käsittää sitä, jos he ovat viettäneet onnellisen lapsuuden mukavassa kodissa eivätkä ole koskaan päätyneet myöhemmin päihdekoukkuun tai kärsineet vaikkapa ahdistuksesta. Yleensä kadun juopoille on tapana naureskella ja heidän ihmisarvonsa on monien mielestä nollan luokkaa (kysy vaikka joltain kokoomusnuorelta mielipidettä asunnottomista huumeidenkäyttäjistä). Jotkut voivat olla kuitenkin niin herkkiä, ettei heillä ole mitään mahdollisuuksia selvitä haasteistaan ja sisäisistä demoneistaan. Niinpä heidän on pakko turruttaa osa tunteistaan päihteillä.
Rottakokeissa ne rotat, joilla oli vähemmän virikkeitä,
jäivät helpommin koukkuun heroiiniin. Myös alkoholin kohdalla on varmasti näin.
Jos alkkikselta kielletään viina, niin häneltä lähtee samalla myös kaikki
sosiaaliset kontaktit, turva, kaverit joiden kanssa kujeilla ja puhua paskaa.
Jos juopolta viedään pullo, hänellä pitäisi olla jotain sen tilalle. Voisikin keskittyä enemmän siihen, että syrjäytyneillä nuorilla ja myös aikuisilla olisi jotain mielekästä tekemistä sen sijaan että pelkästään rajoitetaan sitä, miten he saavat viinaa. Kyllä he sitä aina jostain saavat.
Jos haluan käydä kuuntelemassa elävää musiikkia, niin
yleensä melkein aina siihen on liittynyt alkoholi. Hyvät keikat ovat melkein
aina baarissa. Yleensä ne eivät ala ihan siihen aikaan, mitä on ilmoitettu vaan
noin puoli tuntia myöhemmin. Baarissa on todella vaikea istua tekemättä mitään,
joten kaljan juominen on ollut yleensä ratkaisu tylsyyteen. Niitä menee keikkaa
odotellessa ja keikan jälkeen useita tuoppeja. Päihteet ja huumeet kuuluvat
musiikkimeininkeihin muutenkin tosi paljon. Aina reiveissä käydessä tuntuu,
että kaikki muut ovat vetäneet piriä, essoja, happoa ja vastaavia niin paljon, että
itselle tulee vain ulkopuolinen olo.
Tietysti myös päihderiippuvainen minussa puhuu ja ajattelen
ehkä jotenkin virheellisesti. Paikalla voi olla useita ihmisiä, jotka eivät ole
vetäneet mitään, mutta itselle sellainen tuntuu mahdottomalta. Olen aikaisemmin
esimerkiksi ajatellut, ettei festareilla voi olla, jos siellä ei voi juoda
alkoholia ja varsinkin omia juomia. Sen takia esimerkiksi Ruisrock on tuntuvat
vähän tylsältä tapahtumalta, koska tapahtuma-alueelle pääsee vain kerran
sisälle. Ihmiset kuitenkin tuntuvat viihtyvän siellä, enkä usko että hyvin
monella on varaa tissutella seitsemän euron kaljoja.
Olisi hyvä miettiä, miten hyvää ja kiinnostavaa
livemusiikkia voisi tarjota muutenkin ilman, että siihen liittyy päihteet. Yksi
hyvä tapa on ainakin keikat kirjastoissa, joita voisi tulla Turkuunkin. Myös esiintyjät
vaikkapa brunsseilla tai vastaavissa on kiva tapa päästä kuulemaan
livemusiikkia. Minua ei kiinnosta paskan vertaa mikään Juha Tapion tai
vastaavan Vain elämää –artistin esiintyminen jossain Logomossa, vaan
ruohonjuuritason bändit ja vastaavat, jotka uskaltavat tehdä jotain muutakin
kuin kompromisseja. Onneksi kesäisin saa nauttia myös puistokeikoista ja
joissakin baareissa bändit esiintyvät vielä siihen aikaan, että sinne uskaltaa
mennä selvin päin.
Juopon leima
Päihteiden vaikutuksen alaisena olevat ihmiset voivat olla
pelottavia, kun he huutelevat muille ja tuntuvat kiukkuisilta. He näyttävät
ikävälle katukuvassa ja haisevatkin. Joku on saattanut jopa kusta housuunsa.
Pahinta on tietysti väkivallan pelko, joten ei ole ihme, että kadun juoppoja
inhotaan. Kuitenkin minä mietin matkalla psykologille (olen käynyt siellä nyt
pari kertaa), että eivätkö juuri he olisi terapian tarpeessa. Kävisivät
avaamassa vähän tunnelukkojaan ja juttelemassa jollekin, joka kerrankin kuuntelisi
heitä. Olen kuitenkin kuullut, että kunnalliseen terapiaan pääsee vasta sitten,
kun on lopettanut juomisen. Terapiaan tuntuu menevän aina niitä vähän
paremmassa asemassa olevia. Niitä joilla on varaa maksaa siitä ja jotka eivät
ole koskaan joutuneet nukkumaan tahtomattaan pihalla. Ne, jotka ovat paremmista
perheistä eivätkä haise pahalle. En nyt halua väheksyä kenenkään ongelmia,
vaikka niin teenkin, mutta olisihan se ihan hyvä muistaa, että myös puliukot
ovat ihmisiä tunteineen ja ajatuksineen. Itse pääsin psykogille suht helposti
kolmen kuukauden odottelun jälkeen ja menin sinne, koska halusin vain päästä
juttelemaan ja avaamaan niitä kuuluisia tunnelukkoja. Ensin lääkäri tosin kirjoitti minulle reseptin johonkin lääkkeisiin, joita en tietenkään ottanut, sillä
silloinhan minulla olisi ollut vain yksi ongelma lisää. Lääkärit on yleensä
todella älykkäitä (ilman heitä en olisi elossa), mutta en ymmärrä, miksi he haluavat ihmisten käyttävän niin
paljon mielialalääkkeitä.
Tupakka
Yksi vaarallisimmista huumeista alkoholin ja heroiinin
lisäksi on tupakka. Aloin polttamaan ensimmäisen kerran yläasteella ja siihen
oli monia syitä. Koska se oli kiellettyä, niin totta kai minä halusin tehdä
niin. Kun vaihdoin yläastetta kesken seiskaluokan, ajattelin, että minun pitää
olla kovis pärjätäkseni. Kun myöhemmin aloin polttamaan uudestaan, luulen syynä
olleen ihan vain hedonismini sekä haluni satuttaa itseäni. Suurin osa
röökaajista puhuu aina lopettamisesta, mutta siitä on tehty vaikeaa koska
nikotiinin koukuttavuudesta puhutaan koko ajan. Tupakkayhtiöiden on hyvä
mainostaa nikotiinin koukuttavuutta, koska ihmismieli toimii vähän sillä
tavalla, että jos se ajattelee tai luulee, että johonkin jää koukkuun, niin
sitten niin varmaan tapahtuukin. Kuitenkin kun kyseessä oli jalkani tulevaisuus
ja lääkäri käski minua lopettamaan röökaamisen, niin sen kanssa ei ollut mitään
sen suurempia ongelmia.
Nyt kahden viikon jälkeen olen huomannut, että hengittäminen
on täysin erilaista. Pystyn vetämään ilmaa sisään ja ulos ainakin sekunnin
pidempään. Sehän on aika pitkä aika. Ensi kerralla kun näen hippejä, niin aion
venyttää Omia (hippien pyhä ääni) ja olla vaan silleen. että mitä vittua hipit,
miksi te jo nyt lopetitte?
Tupakan miinukset
- aika epäterveellistä (keuhkot, sydän, aivot, silmät, luusto, jne)
- aika epäterveellistä (keuhkot, sydän, aivot, silmät, luusto, jne)
- aika kallista
- voi aiheuttaa impotenssia
- vaikuttaa haju- ja makuaisteihin.
- vaikeuttaa hengittämistä
Tupakan plussat
- vähentää ahdistusta joskus
- ei ota päähän niin saamarin paljon kaikki asiat
- vähentää ahdistusta joskus
- ei ota päähän niin saamarin paljon kaikki asiat
- tuprukointi on mukavaa ajanvietetettä
- ei tee mieli koko ajan syödä karkkia
- voi näyttää syvällisemmältä röökiä polttaessaan jos ei ole
mitään sanottavaa.
Minä 2.0
Vaikka olisi kuinka positiivinen ilohilleri, niin välillä
päätyy ajattelemaan, että kaikki on menetetty ja että mitään ei ole jäljellä.
Varsinkin pahimmilla masennuksen hetkillä sitä ajattelee, että turha enää edes
yrittää. Jos kuitenkin keho ja aivot toimivat, niin silloin ei ole menetetty
vielä mitään. Luulen, että omat aivoni ovat vielä suhteellisen kunnossa enkä
ole ihan vielä zombi. Olen tätä mieltä siksi, koska olen köyhä ja ruma, mutta
minulla on kaunis tyttöystävä. Rakastan pitkiä keskusteluja ja miettiä asioita
monelta eri kannalta. Aivosolut alkavat kuolla vasta vuosia jatkuneen
päivittäisen käytön jälkeen ja minusta tuntuu, että minulla on vielä muutama
neuroni jäljellä. Suurin vahinko aivoille syntyy kuitenkin alkoholin
aiheuttamista tapaturmista eli kaatumisista, turpiin saamisesta, seinään
juoksemisesta ja penkiltä pää edellä asfaltiin putoamisesta. Minullakin on siis
vielä toivoa. Kyllähän sitä aina silloin tällöin näkee tapauksia, joista
miettii, että nuo ovat tuhonneet aivonsa jollain huumeella. Mietin
vain, että mitä sellaiset tyypit ovat oikein vetäneet, siis sellaiset jotka käyvät
niin hitaalla. Ehkä he ovat vielä jotenkin vaikutuksen alaisena tai sitten
niillä on jokin trauma tai psykoosi päällä. Voihan tietysti olla, että osa
heistä käy vain hitaammalla kuin muut ihmiset eikä siinä ole sinänsä mitään
ongelmaa, jos vaan jaksaa kuunnella heidän juttujaan.
Yleensä aina jos on tapahtunut jotain ikävää, niin siitä on
tullut tekosyy polttaa tupakkaa tai juoda kaljaa. Aina kun minulla oli
ihmissuhdeongelmia, minä join perseet. Eihän ne ongelmat sillä korjaantuneet,
mutta ainakin sain rypeä, mikä on myös ihan nautinnollista tällaiselle
melankoliselle tapaukselle. Joskus ajatellaan, että seurustelukumppanin pitäisi
olla syy lopettaa päihteidenkäyttö. Kuitenkin sen syyn pitää lähteä minusta
itsestäni. Mitä jos meille tulisi ero tai riita? En jaksa enää ainakaan ryypätä
naishuolien takia, sillä se on tosi ankeaa hommaa. Itsensä säälimisestä ei ole
mitään apua, ellei sitten halua kirjoittaa paskoja runoja.
Kun jalkani murtui, minulta alkoi hävitä tarve miellyttää
muita ja olla enemmän oma itseni. Ehkä se näkyy myös tässä kirjoituksessa ja
siinä, miten esimerkiksi liikun kaupungilla. En jaksa enää pyydellä anteeksi
muilta ihmisiltä vaan näytän heille mieluummin nyrkkiä tai keskaria. Haluan
pitää huolta siitä, ettei minun yli ajata tai että minua ei käytetä hyväksi.
Miellyttämisen tarve on ollut aina todella suurta minussa ja kyllähän se
vaikeuttaa elämää. Olen ollut aina sellainen anteeksipyytelevä luonne. Sen syyt
menevät varmaan johonkin lapsuuteen, kun ajattelin että minun piti olla aina
pahoillani omasta olemassaolostani. Nyt kuitenkin ajattelin ottaa tilan
haltuuni, enkä katsele varpaisiini, kun saavun olohuoneeseen, niin kuin
isäpuoleni käski. Huono itsetunto johtaa usein alkoholin kittaamiseen ja se
taas heikentää itsetuntoa lisää.
Pilvi
Yksi paikka, missä elämä ilman päihteitä alkoi tuntua
mahdolliselta, oli Rainbow-leiri Suomessa. Siellä on alkoholi kielletty ja ihan
syystäkin, sillä tuollainen kokoontuminen ei olisi mitenkään mahdollista ilman
kunnollista järjestyksenvalvontaa, jos ihmiset alkaisivat riehumaan kännissä.
Kun olin siellä ensimmäisen kerran, olin tosin koko ajan pilvessä, koska
ajattelin, että se on tapa ja ettei siellä muuten jaksaisi olla. Myöhemmin
aloin tajuta, että pilvi teki minut vaan epäsosiaaliseksi, enkä pystynyt
tutustumaan muihin ihmisiin, mikä on yksi leirin ideoista. Pilvestä on
kuitenkin aika vaikea luopua, sillä minä tykkään sen tuoksusta ja jointtien
käärimisestä. Se on sellaista omaa aikaa. Allen Ginsbergkin kirjoitti, että “I
smoke marijuana every chance I get” ja olen halunnut ajatella samalla tavalla. Pilvi
ei ole kuitenkaan ollut minulle samanlainen ongelma kuin alkoholi, mutta
toisaalta jos se ei ole minulle niin iso juttu, niin kai siitä pystyy sitten
luopumaankin? Sitä paitsi sitä yleensä poltetaan ja vieläpä röökin kanssa,
joten ei kai se ihan terveellistä voi olla.
Kuva: Pauliina Karaiste, 2015 |
Pilven plussat
- Yksi parhaista päihteistä (kahvi paras)
- ei krapulaa
- musiikki kuulostaa paremmalta
- voi uppoutua omaan aikaan
Pilven miinukset
- flegmatisoi, jos polttelee päivittäin
- kuumottaa
- parta voi jäädä ajamatta
- laitonta
Yksi syy, miksi Rainbow-leirilä pystyi viihtymään ilman
alkoholia oli se, että minut hyväksyttiin sellaisena kuin olen eikä minun
tarvinnut esittää mitään. Jos minua vitutti, niin minun ei tarvinnut
teeskennellä olevani onnellinen. Suurin osa siellä olevista hipeistä tuntui
tosin olevan aika pihalla kaikesta, mutta silti heidän kanssaan oli mukava
olla. Ei maailmaa pelasteta gmo:ta ja ydinvoimaa vastustamalla. Kuitenkin minä tunsin
ihmisten läsnäolon jotenkin syvällisemmin kuin aikaisemmin ja se rauhoitti
minua. Kahden viikon leirillä olon jälkeen menin kuitenkin K-kauppaan, ostin
kaljaa ja vedin perseet. Tavoista on tosi vaikea luopua.
Mielestäni kaikki huumeet pitäisi dekriminalisoida ja
alkoholin käyttöä vapauttaa. Ehkä minun ei kannata koskaan ruveta siis poliitikoksi.
Kuitenkin minusta nykyinen politiikka johtaa siihen, että alkoholi tuodaan
Virosta tai sitten lähikaupasta ostetaan mäyräkoira ihan varmuuden vuoksi,
koska ysin jälkeen kaljaa ei enää myydä. Huumeidenkäyttäjät saattavat joutua
ihan helvetinmoisiin ongelmiin jonkun bandidosin tai muun rikollisliigan kanssa
ja se johtuu osittain huumeiden laittomuudesta. Näissä piireissä on tyyppejä,
jotka ovat valmiita kiduttamaan ihmisiä rahan takia. He eivät pääse hoitoon,
koska ennen sitä heidän pitäisi lopettaa narkkaaminen. Minulla ei ole
kuitenkaan hirveästi kokemusta niistä aineista, joita muilla on tapana pitää
oikeina huumeina. Aina välillä joku haluaisi tarjota piriä tai subutexia, mutta onneksi olen osannut kieltäytyä niistä. Joskus
parikymppisenä otin tosin piriä, kun luulin, että se olisi ollut essoa (rikos
jo vanhentunut). Thor-verkossa jotkut pilveä kaupustelevat tyypit saattavat
tarjota pilven tilalle esimerkiksi lääkkeitä, jos pilvi on päässyt
loppumaan heiltä.
Kirjoitin alussa siitä, kuinka inhoan uskontoja ja
mieluummin olen juoppo kuin uskovainen. Oikeastaan minä vähän valehtelin.
Minulla on jonkinlainen sisäinen ääni, jonka kuunteleminen tuntuu välillä melkein
hengelliseltä kokemukselta. Se on sanonut minulle esimerkiksi, että jos haluan
mennä jonkinlaiselle oikealle polulle, niin se on täysin päihteetön. Edes
psykedeelit eivät kuulu siihen ja minun tulisi löytää vastaukset
eksistentiaalisiin kysymyksiin ilman päihteitä. En oikein tiedä vielä, mitä se
on, mutta luulen, että se voi liittyä perheeseen, taiteeseen tai ihan vaan
siihen, että minulla on mukava olla. Jotkut ihmiset luulevat, että esimerkiksi
taiteilijoiden pitäisi syödä sieniä, jotta he pystyisivät tekemään
surrealistisia teoksia. Oikeasti heidän pitää vain käyttää mielikuvitustaan,
kokeilla erilaisia tekniikoita ja olla avoimia. Tiedän, että olen vasta matkani
alussa tässä päihteettömyydessä, mutta olen aika luottavainen siihen, että tämä
tulee menemään ihan hyvin, vaikka välillä saattaakin vituttaa. Jos tämä ei
onnistu ja vedän huomenna perseet, niin sitten tähän tekstiin ei varmaan tule
kakkososaa.
Tää oli hyvä teksti! Toivottavasti nämä kelat jää sulla päälle ja kantaa senkin yli, kun jalka on jo paketista pois. Absolutistiksi tuskin tarvitsee alkaa, mutta kaikkien on ihan hyvä miettiä niitä omia motiivejaan päihteiden suhteen.
VastaaPoistaHyvä ja rehellinen kirjoitus!
VastaaPoistaToivotan onnea ja sitkeyttä päätöksessäsi pysyä kuivilla. Se on ajoittaisen vitutuksen arvoista.
Pieni huomio:
"Rottakokeissa ne rotat, joilla oli enemmän virikkeitä, jäivät helpommin koukkuun heroiiniin."
Eikö se ollut päinvastoin, eli vähemmillä virikkeillä olevat rotat jäisivät helpommin koukkuun? Samassa kappaleessa tekemäsi johtopäätökset näyttäisivät vahvistavan muistikuvani: "Jos juopolta viedään pullo, hänellä pitäisi olla jotain sen tilalle. Voisikin keskittyä enemmän siihen, että syrjäytyneillä nuorilla ja myös aikuisilla olisi jotain mielekästä tekemistä sen sijaan että pelkästään rajoitetaan sitä, miten he saavat viinaa. Kyllä he sitä aina jostain saavat."
Hyvä huomio! Onneksi kerroit asiasta niin sain korjattua sen
PoistaAA:N ATEISTIT, AGNOSTIKOT JA USKONNOTTOMAT
VastaaPoistaTorstaisin klo 19-20
Villa Sture, Sturenkatu 12, Helsinki
3. krs, ei hissiä.
Noudatamme AA:n toipumisohjelmaa ateistien, agnostikkojen ja uskonnottomien näkökulmasta.
http://aahelsinki.fi/kokoukset/?id=141
http://www.webalcoholic.com/selvaratkaisu/pdf/pks.pdf
"Epäilijöiden/Kieltäjien/vapaa-ajattelijoiden" -versiossa 12-askeleen ohjelmasta "Jumala" korvataan termillä "Meitä ennen toipuneet".
Jumala-sanan ei tarvitse antaa häiritä. Minäkin olin ollut ateisti/jumalanpilkkaaja 15 vuotta ennen AA-tielle pääsyäni.
KV = Itseäni KORKEAMPIA VOIMIA
Olin nähnyt kaikenlaisia äärimmäisen monimutkaisia tieteellisiä selityksiä maailmankaikkeuden voimista kunnes muutamia kuukausia sitten Tieteen Kuvalehdessä selitettiin yksinkertaisesti nuo 4 voimaa:
vahva ydinvoima = vahva vuorovaikutus
heikko ydinvoima = heikko vuorovaikutus
sähkömagneettinen voima = magnetismi, kitka
painovoima = gravitaatio
Agnostikkojen, ateistien ja vapaa-ajattelijoiden 12-askelta:
http://aaagnostica.org/
Hyvä juttu, että sinulle on löytynyt apu AA:sta. Joillekin on kuitenkin tosi tärkeää se, ettei tarvitse luopua omista arvoistaan ja en usko, että AA:ssa se tulisi onnistumaan. Toisaalta en ole käynyt itse tapaamisissa joten en ole varma.
Poista