keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Miten selvitä paskasta maailmasta ilman päihteitä osa 2


Hei vaan Niina, Jenni, Marko, kämppikset ja muut lukijat. Ihan ensiksi voin kertoa, että olen onnistunut tähän mennessä oikein mainiosti välttelemään päihteitä, jos kahvia ja valkoista sokeria ei lasketa. Se on ollut suhteellisen helppoa, vaikka minua on itkettänyt vähän enemmän kuin yleensä. Nyt se on kuitenkin alkanut vähenemään, mikä on ihan hyvä juttu, sillä siitä tulee pää kipeäksi, jos itkee tosi paljon. Itkeminen liittyy mitä luultavimmin tupakoinnin lopettamiseen, mutta nyt olen jo sen verran voiton puolella, että mielialani on tasaantunut. Itkukohtaukset olivat kuitenkin lähinnä puhdistavia ja tekivät ihan hyvää. 

Edward Munch: Kneeling female nude (1919)
Toisin kuin luulin, pystyn kirjoittamaan aivan mainiosti ilman nikotiinia veressäni. Kaikenlainen oleskelu on itseasiassa paljon helpompaa nyt, kun minun ei tarvitse ajatella seuraavaa röökiä. Kun istuimme isolla porukalla viime viikolla leiritulen ääressä, niin joku kyseli koko ajan risloja, filttereitä, tulta tai tupakkaa. Se tuntui jotenkin kauhean työläältä, kun jotkut tyypit eivät voineet olla edes varttia paikoillaan ja imemättä jotain. SIlloin tajusin, että kaltaiselleni laiskalle ihmiselle on helpointa tupakoimattomuus, koska tupakan ostamiseen, käärimiseen, pummaamiseen ja polttamiseen menee hirveästi energiaa. Myös se on vapauttavaa, kun minun ei tarvitse miettiä, kuinka pitkälle kaljavarastoni riittää. Silloin voin keskittyä vain olennaiseen eli tulen tuijottamiseen ja siihen, ettei minun tarvitse tehdä yhtään mitään.

Luulen, että moni muukin haluaa päästä eroon alkoholi- ja nikotiiniriippuvuudestaan, joten voisin nyt kertoa, miten itse onnistuin siinä. Minähän tosiaan kaaduin kännissä aika pahasti ja mursin nilkkani. 12 tuntia myöhemmin minä myös valaistuin ollessani lääkärin vastaanotolla, mikä oli ihan mukavaa, sillä en ollut valaistunut aikaisemmin. Ei se ollut mitenkään mindblowing-juttu, vaan ihan perusvalaistuminen. Myöhemmin eräät hipit eivät tosin katsoneet minua kauhean hyvällä, kun sanoin heille, että valaistuin ihan vahingossa, mutta ihmiset nyt pahoittavan mielensä milloin mistäkin. Minulle valaistuminen oli sitä, että haistatin vitut kaikelle sille, joka on rajoittanut toimintaani ja pitänyt minua kuilun pohjalla. Tajusin, etten ole riittämätön, sillä en ole vastuussa kenellekään. Kukaan ei omista minua ja olen vapaa kulkemaan haluamallani tavalla. Elämä on lyhyt eikä sitä kannata tuhlata liskojen pelkäämiseen ja hyväksynnän hakemiseen. Jos siis haluat eroon päihteistä, niin yksi tapa siihen on murtaa nilkkansa, mutta suosittelen kokeilemaan ennen sitä kaikkia muita vaihtoehtoja.

Jotkut ovat kyselleet, miksi lopetin sinänsä vaarattoman pilven polton. Viimeisen kuukauden aikana minulle on tarjottu sitä aika paljon, sillä olen ollut varmaan aika säälittävän näköinen jalka paketissa ja kyynärsauvat kädessä. Olen kuitenkin pitänyt pintani ja vastannut, etten halua polttaa pilveä, koska haluan päteä sillä, etten käytä kannabista. Joidenkin mielestä se on ollut tosi huono syy olla polttelematta pyhää yrttiä. Minulle on kerrottu esimerkiksi, että hengitetty kannabiksen savu tai höyry auttaisi jalkani parantumisessa. Voin uskoa siihen ehkä sitten, jos näen joskus asiasta oikean tutkimuksen eli tuskinpa ikinä. Kaiken lisäksi pilven seassa on usein tupakkaa, mikä on kyllä huono tapa. Jointissa on myös yleensä filtterin sijaan pahvista tehty tippi, joten mikään ei suodata myrkkysavua. Jos pilveä on pakko polttaa, niin raakasavut aktiivihiilifiltterin olisi ehkä paras tapa. Muutenhan kannabis kannattaisi nauttia syömällä tai höyryttämällä.

Jos sitä joisi vaan yhden?

Monet puhuvat aina kohtuukäytöstä, mutta he eivät oikein ymmärrä, että se on alkoholistille mahdotonta. Pitäisikö tupakkaa myös kohtuukäyttää? Entä heroiinia? Jos juon yhden annoksen, niin sitten minä haluan toisenkin eikä se jatkumo lopu. Olen tuhonnut jo kehoani ja elämääni ihan tarpeeksi alkoholilla, eikä minua kiinnosta yrittää kohtuukäyttää sitä, koska tiedän, etten pysty siihen. Välillä on hyvä luovuttaa ja tajuta, että jokin asia on sen verran hankala, etten minä pysty sitä handlaamaan.

Alkoholi on ihmiselle täysin hyödytöntä, jos sosiaalisia syitä ei oteta huomioon. Jos päädyn juomaan kännit, niin se vaikuttaa olotilaani vielä  3-5 seuraavaa päivää. Ensimmäinen päivä menee krapulassa, jolloin en ainakaan pysty tekemään mitään. Siitä seuraavat päivät menee hikisessä usvassa, jolloin pystyn hoitamaan tarpeelliset asiat, mutta vähänkään paneutumista vaativat asiat tuntuvat todella mahdottomilta. Esimerkiksi kirjoittamisesta ei tule silloin yhtään mitään. Sitten kun olen vihdoin päässyt tämän tilan yli niin onkin hyvä vetää seuraavat kännit.

Onneksi kaikki ihmiset eivät kuitenkaan ole yhtä herkkiä kuin minä. Suurin osa ihmisistä pystyy juomaan helposti ruuan kanssa lasin viiniä eikä heidän tee sen jälkeen mieli tyhjentää koko tonkkaa ja lähteä paikalliseen laulamaan karaokea. Alkoholin vaikutus on aina yksilöllistä, mutta itsestäni olen huomannut vuosien aikana, että jos haluan tehdä edes jotain, niin silloin on parempi olla dokaamatta. Alkoholi on kuitenkin yksi vaarallisimmista ja ikävimmistä huumeista ja sen kanssa on oikeasti hyvä olla varuillaan. Vaikka Suomessa on yleinen mielikuva, että se olisi suhteellisen harmitonta verrattuna muihin huumeisiin, niin sehän ei pidä ollenkaan paikkaansa. Eri huumeiden vaarallisuudesta on tehty mainio interaktiivinen grafiikka:
https://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/interaktiviinen-grafiikka-nama-ovat-maailman-vaarallisimmat-huumeet-yllattava-aine-ykkosena/5580532

Grafiikkaa tutkaillessa kannattaa kuitenkin ottaa huomioon  se, että “Esimerkiksi buprenorfiini on osallisena valtaosassa Suomen huumausainekuolemista, vaikka se on listauksen loppupäässä. Vastaus tähän on sekakäytössä.– Buprenorfiini ei ole erityisen vaarallista, mutta yhteiskäyttö erityisesti alkoholin ja lääkkeiden kanssa aiheuttaa kuolemista valtaosan.” Buprenorfiini eli Subutex on siis oikeasti haitallista, koska sitä sekakäytetään muiden aineiden kanssa ja lisäksi sitä hankitaan usein laittomin keinoin. Grafiikassa on siis heikkoutensa, mutta alkoholin haitallisuutta ei käy kiistäminen.

Yksi syy, miksi alkoholiin suhtaudutaan niin suopeasti verrattuna muihin huumeisiin, on koska sitä lobataan ja mainostetaan aika paljon enemmän kuin muita huumeita. Vuonna 2016 Yhdysvalloissa käytetttin alkoholin mainontaan 421 miljoonaa dollaria ja lobbaamiseen 26 miljoonaa dollaria. Suomessa alkoholin mediamainontaan käytetty raha oli noin neljä miljoonaa euroa, mutta veikkaan, että se on vain pieni osa siitä, mitä mainontaan ja lobbaamiseen todellisuudessa laitetaan. Vaikka siitä valitetaan suureen ääneen, kuinka ulkomaalaisia jättikonserneja rajoitetaan, kun ne eivät saa mainostaa Suomessa alkoholia, niin ei täällä kyllä mainosteta myöskään taikasieniä tai kannabista. Kuitenkin ainakin tanskalaisomisteinen Royal Unibrew ottaa kaiken irti Suomen juhlavuodesta markkinoidessaan Karjala-oluen 100-päkkiä, enkä usko että kukaan ostaa pahaa kaljaa sataa tölkkiä pelkästään kohtuukäyttöön. 


Vaikka kyseessä on vain yksi mainos junteille ja juntteutta ihannoville, niin se kiteyttää varsin hyvän suomalaisen olutkulttuurin. Kolme miestä, joista yhdellä on vielä leijonien pelipaita ovat selvästi tekijämiehiä. "Kun kerran tehdään, niin tehdään reilusti ja kunnolla". Sen lisäksi Karjalasta on tehty Suomi100 juhlatuote, vaikka kaikki tietävät, ettei Karjalaa valmistava Hartwall ole enää kotimaisessa omistuksessa. Silti Karjalaa pidetään isänmaallisena juomana ja sen juomista jotenkin miehekkäänä ja isänmaallisena tekona, varsinkin jos sitä juo mielettömiä määriä.

Koska alkoholi on todella vaarallinen huume, niin suosittelen käyttämään sen sijaan esimerkiksi LSD:tä tai pilveä, jos on pakko kokeilla jotain. LSD:ssä on se hyvä puoli, että sitä ei tee mieli vetää heti seuraavalla viikolla, hyvä jos enää koskaan. Siihen ei jää fyysistä riippuvuutta, eikä se aiheuta väkivaltaista käyttäytymistä tai kuolemia. Yksi sen ongelmista on se, että sitä liikaa vetäneet pitävät itseään diipimpänä kuin oikeasti ovat eli joillekin voi tulla Jeesus-syndrooma. Liiallisesti käytettynä se pehmittää päätä, eikä kukaan jaksa kuunnella sellaisen ihmisen horinoita, joka trippailee viikottain. Veikkaisin, että kerran vuodessa tai kahdessa voisi olla sopiva määrä. On tärkeää, että mukana on joku ystävä, sillä trippaillessa tarvitsee vierelle henkistä tukea.

Yksi LSD:n suurimmista ongelmista on kuitenkin se, että se on laitonta ja että sitä ei saa ihan noin vaan. Monet katukauppiaat myyvät LSD:nä esimerkiksi Bromo-Dragonflyta tai muuta tutkimuskemikaalia. Sen takia ei kannata ottaa vastaan ihan mitä tahansa lappua jota tarjotaan. Se voi olla ikävää, jos trippi kestääkin 8 tunnin sijaan 24 tuntia. Jos sinun on kuitenkin pakko päästä trippailemaan eikä sinulla ole luotettavia kontakteja, niin ainakin syksyisin voi kerätä suippomadonlakkeja. Myös ne toimivat lähinnä itsetutkiskeluun. Paras tapa itsetutkiskeluun  on kuitenkin ehdottomasti meditointi ja siihen löytää ohjeita esimerkiksi täältä: http://zazen.fi/opas.pdf


LSD
Plussat:
näkee maailman erilaisella tavalla
tuntee yhteyden maailmankaikkeuteen
osaa katsella omaa käyttäytymistään myös ulkopuolelta
suhteellisen vaaraton
ei aiheuta fyysistä riippuvuutta


Miinukset:
laitonta
voi aiheuttaa Jeesus-kompleksin
tietämättömyyden takia erittäin paheksittu huume


Itse olen sen verran yksinkertainen kaveri, että luulen totuuden löytyvän happojen sijaan kaurapuurosta, enkä koe tarvetta vetää enää mitään huumeita. Vaikka tykkään haukkua uskontoja, niin silti minusta tuntuu, että minulla on todellakin jokin sisäinen ääni, joka sanoo, että löydän vastauksen mieltä kutkuttaviin kysymyksiin ilman mitään mieltä laajentavia aineita. Haluan varoittaa vielä siitä, että LSD:n ottaminen ei ole koskaan mikään pikkujuttu. Bilekäyttöön se ei siis välttämättä sovellu. Sen lisäksi sen kokeilu voi ajaa kokeilemaan muita huumeita, sillä se pitää hankkia rikollisella tavalla ja huumemyyjät saattavat ehdottaa myös jotain muuta. On sanottu, että psydekeelit auttavat parhaiten kuolemanpelon käsittelyssä, joten ne voi jättää ihan eläkepäiville.

Kiva kun jaksoit lukea näin pitkälle, vaikka maailma onkin hektinen. Seuraavassa kirjoituksessa käsittelen varmaankin maskuliinisuutta. Olen nimittäin huomannut, että mies minussa on alkanut ottaa vallan. Tämä saattaa naurattaa joitakin, jotka tuntevat minut, mutta ihan totta, niin on päässyt käymään. Alkoholihan laskee todella paljon testosteroni-tasoja, mutta en tiennyt, että ne voisivat nousta näin nopeasti. Siitä kuitenkin ensi kerralla eli muutaman viikon kuluttua.

Lähteet (lisäilen näitä tulevaisuudessa vähän enemmän):Alkoholin mainonta ja lobbaus:
http://nordic.businessinsider.com/alcohol-advertising-money-on-old-media-2016-6
https://www.opensecrets.org/lobby/indusclient.php?id=N02&year=2016

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Miten selvitä paskasta maailmasta ilman päihteitä?



Tämä teksti ei ole ehkä cool, koska käsittelen omaa ja muiden päihteiden käyttöä. Yleensä, jos joku lopettaa alkoholin ja huumeiden käytön, se tarkoittaa sitä, että hän on tullut uskoon. Jopa AA-kerhon kuuluisat askeleet liittyvät siihen, että pitäisi luovuttaa oma tahto ja elämä Jumalalle. Missä on agnostikkojen tai saatananpalvojien AA-kerho? Olen mieluummin alkoholisti kuin saarnaan siitä, kuka pääsee taivaaseen ja kuka joutuu kärsimään helvetin liekeissä. Ihmisen kuuluu olla utelias, mutta uskonnot tappavat uteliaisuuden, luovuuden ja varsinkin rehellisyyden. Ei ihme, että raitistuneita ihmisiä yleensä dissataan heidän selkänsä takana.

Mursin vähän aikaa sitten nilkkani, kun kaaduin humalassa rinteessä niin, että jalkani jäi puristuksiin polkupyörän väliin. Lääkäri sanoi, etten voi polttaa enää röökiä, koska se voi haitata luutumista ja aiheuttaa veritulpan. Okei, ei sitten polteta röökiä eikä edes pilveä. Jätin pois myös alkoholin, ettei myös toinen nilkkani murtuisi. Olen ollut nyt vasta 14 päivää jalka kipsissä ja kyllähän se välillä vähän harmittaa, kun ei voi enää harrastaa päihteitä. Se on pisin aika, mitä olen ollut yli kymmeneen vuoteen ilman mitään näistä päihteistä. Vaikka rakkaan harrastukseni eli päihteiden liikakäytön päättyminen harmittaa, niin se todella pientä verrattuna siihen vitutukseen, joka tulee siitä, kun jalka on rikki. En voi nyt vähään aikaan kävellä tai juosta normaalisti, käydä uimassa ja saunomassa, mennä metsään telttailemaan tai pyöräillä. Aluksi pelkkä paskalla käyminen tuntui vaikealta, mutta onneksi osaan nyt jo ninjailla paremmin yhdellä jalalla. Yksi ongelma liikkumisen kannalta on se, että kyynärsauvoilla kävely tuntuu tosi paljon kämmenissä. Ymmärrän jo vähän, kuinka paljon Jeesukseen sattui, kun hänet ristiinnaulittiin. Pitää kuitenkin pysyä positiivisena ja vähät välittää niistä idiooteista, jotka haluavat sääliä ja voivotella minua. Koko ajan tulee joku sanomaan, että voivoi, nyt on sinun kesä pilalla. Haistakaa pylly. Olisi paljon mukavampi, jos joku tulisi sanomaan, että hei mennäänkö retkelle tai huvipuistoon.


Pidemmät retket esim. Prismaan piti tehdä alkuun pyörätuolilla.
Jalan murtuminen tuli siinä mielessä oikeaan aikaan, koska minusta oli jo pitkään tuntunut siltä, että tapan itseäni päihteillä. Hitaasti, mutta varmasti. Röökin polttaminen alkoi tuntua siltä, että se kuivattaa minut pieneksi rusinaksi. Kavereiden kanssa on tosi mukava juoda olutta ja poltella sätkiä, mutta se mitä siitä yleensä seuraa, ei ole yleensä sen hauskanpidon arvoista. Ehkä joskus harvoin on, mutta yleensä ei. Heroiininkin käyttäminen on varmasti tosi mukavaa, mutta seuraavana päivänä voi ahdistaa ja tuntua pahalta fyysisesti. Kaverini sanoi tapaturmani osoittavan, että universumi haluaa minun pysyvän hengissä, kun en voi enää käyttää päihteitä. En kuitenkaan ole sen ihmeellisempi kuin kukaan muu. Ihmisillä on usein harhakuvitelmia siitä, että he kuuluvat johonkin pieneen joukkoon, joiden on tarkoitus muuttaa maailma ja jotka pääsevät tämän elämän jälkeen johonkin toiseen todellisuuteen harvojen ja valittujen kanssa. Sellainen ajattelutapa on todella itsekäs ja omahyväinen.

Join ensikännit 13-vuotiaana ja muistan sen huumaavaan tunteen ja toisen todellisuuden vieläkin. Ongelmat kotona hävisivät saman tien. Oli vain kavereita ja hauskanpitoa eikä ongelmista ollut tietoakaan. Koska minulla ei ollut nuorena harrastuksia tai mitään muuta, mitä odottaa, että pääsisi tekemään selvin päin, niin alkoholi sai aika suuren merkityksen elämässäni. Sitä on vain aina odottanut perjantaita, että pääsee vetämään perseet ja olemaan oma itsensä. Myöhemmin perjantai vaihtui torstaiksi ja jossain vaiheessa viikonpäivällä ei ollut enää merkitystä.

Alkoholismin syyt voivat mennä aika syvälle ja niitä on useita. Jos niitä haluaa käsitellä, pitää samalla poistua pinnallisuuden vyöhykkeeltä. Tällainen melko julkinen käsittely ei ehkä ole paras idea, mutta ajattelin, että pohdiskelu ja kirjoittaminen auttavat siinä. Olen myös kyllästynyt valehteluun ja esittämään jotain toista, mitä oikeasti olen. Voin yrittää miettiä, mitä oikein pakenen ja mitä haluan lääkitä itsessäsi alkoholin avulla. Sellainen vaatii rohkeutta (hyvä minä!) ja jonkun ammatti-ihmisen apua. Haavat ovat sen verran syvällä, että niiden tajuaminen voi vapauttaa melkoisen määrän kyyneliä. Se kuitenkin pitää tehdä selvin päin, sillä kännissä itkemissä ei ole mitään järkeä. Se aiheuttaa vain morkkista eikä siitä muista lopulta paljon mitään.  

Alkoholin miinukset:
- Telon usein itseäni
- puhun pahaa muista ihmisistä
- aina vain pahenevat krapulat, joista selviämiseen menee monta päivää
- kaikki rahat menee kaljaan, varsinkin jos käy baarissa
- paska itsetunto
- mörkö, joka hengittää niskani takana (tietäjät tietää)
- limaisuus (tietäjät tietää)
- asiat jäävät tekemättä kännin tai krapulan takia
- aamuisin ei pääse sovittuihin tapaamisiin
- ihan vitun epäterveellistä
- kirjoittaminen ei suju
- voi aiheuttaa impotenssia

Alkoholin plussat:
- kavereiden kanssa on tosi kivaa juoda kaljaa
- Suomen pelien katsominen järkevämpää
- pääsee piiloon itseään ja ongelmiaan
- vapautuminen esim. tanssilattialla
- krapulassa pystyy katsomaan surkealaatuisia tv-sarjoja, kun aivot ovat jumissa
- ei tarvitse ajatella niin paljon

Tuntuu siltä, kuin minulla olisi kaksi persoonaa. Toinen on se, joka polttaa tupakkaa ketjussa, juo kaljaa yksin kotona ja sammuu lopulta baaritiskille. Toinen on se, joka haluaa elää terveellisesti, nauttia luonnosta ja olla yhtä kaikkeuden kanssa (oikeasti minulla ei ole hajuakaan, mitä se tarkoittaa, mutta kyllähän se kuulostaa hyvälle). Suurin osa ihmisistä ei varmaan ole minun kaltaisiani joko tai -persoonia, joiden on aina pakko mennä äärimmäisyyksiin. Itse joko teen jotain tai sitten en. On vain ykkönen ja nolla. 

Alkoholi nähdään usein sellaisena asiana, että sitä joko ryypätään tai ei. Jos juo pari olutta ruuan kanssa, niin sitten on alkoholisti. Yhtä saunaolutta ei lasketa, kunhan sen juo pukuhuoneessa. Meitä ei yleensä kiinnosta, mille olut maistuu, kunhan se ei ole Lapin kultaa. Kaikki juovat samaa litkua, jota he roudaavat lavoittain Citymarketista tai Tallinnasta. Onneksi Suomeen on kuitenkin alkanut syntyä pikkuhiljaa myös järkevää olut-hipstereiden kultuuria, jossa juodaan maun eikä kännin takia. Viinejähän täällä on maisteltu pidempään, mutta ei kukaan täysijärkinen nuori kehtaa sanoa viininmaistelua harrastuksekseen. Valitettavasti peruskaupoista ei saa vain sellaisia oluita, joissa on alkoholia alle 4,7%, eli ne ovat kuitenkin aika laimeita, eikä niistä saa samanlaista makukokemusta. Jos minä menen polkupyörällä Alkoon, niin en kai minä sinne yhtä bisseä mene hakemaan. 

Suomessa juhlimiseen kuuluu yleensä syömisen sijaan juominen (poikkeuksena ristiäiset, hautajaiset, konfirmaatiot ja muut kemut). Kun kavereiden kanssa grillaillaan, niin silloinkin syödään lähinnä grillimakkaraa, jos vaan ehtii kaikelta kaljan kittaamiselta. Kaiken lisäksi se makkara on oikeasti aika pahaa, joten ei ihme, että kukaan ei halua sitä syödä. Vielä aamulla sen voi löytää grillistä palaneena käkkäränä. Yleensä kun jossain on bileet, niin harvoin sitä tulee mietittyä, että mitä ruokaa sinne veisi. Kaupasta haetaan mäyräkoira ja sitten vaan iltaa istumaan. Syöminen tapahtuu vasta tori-grillillä kolmen aikaan yöllä tai sitten kotona darrassa. Jos ihminen ei syö mitään juoputteluillan aikana, niin myös todennäköisyys väkivaltaisuudelle kasvaa, kun verensokeri on matalalla. 

En oikeasti tiedä, miten juhlitaan ilman viinaa. Se, että jostain voisi oikeasti nauttia selvin päin, tuntuu vieraalta ajatukselta. Kaikkea voi kyllä tehdä, mutta tulevaisuudessa odottava palkinto liittyy usein alkoholiin tai muihin päihteisiin. Jos on vaikka saanut valmiiksi jonkun ison projektin, niin kyllä sen päätteeksi odottaa juovansa perseet. Hengailu joidenkin kavereiden kanssa, joita ei näe usein, on tosi tylsää ja vaivaannuttavaa ilman päihteitä. Mitä sitä pitäisi oikein tehdä? Istua huoneessa hiljaa ja juoda teetä? Heti, kun kalja avautuu, niin tunnelma myös rentoutuu. Vihdoin pystyy vapautumaan ja tekemään samoja tyhmiä asioita, mitä ennenkin, kuten tanssimaan, räppäämään ja laulamaan karaokea. Nuo asiat ilman viinaa… ei helvetti. Eihän niissä olisi mitään järkeä. Selvin päin pitää olla järkevä eikä lähteä mukaan mihinkään älyttömyyksiin. Vasta kännissä saa pitää hauskaa.

Ne tyypit, jotka eivät käytä laisinkaan alkoholia, ovat mielestäni vähän sellaisina kireitä tosikkoja. Ehkä he ovat olleet myös vähän pelottavia. Minua on ahdistanut se, että he syyllistävät minua siitä, mitä teen. Kukaan ei halua tuntea sellaista. Olen halunnut erottautua heistä olemalla itse rento tyyppi, jota näkee puistossa oluttölkki toisessa ja jointti toisessa kädessä. Menkää te muut vaan juoksulenkillenne tai hieromaan toisianne jooga-kaupan taikakristalleinanne. Muutenkin olette tuollaisia parempia ihmisiä, kun taas minä vihaan elitismiä.

Myös arki voi tuntua pelottavalta ja tylsältä sellaiselle henkilölle, joka ei ole päässyt koskaan nauttimaan siitä kunnolla aikuisiässä. Toisten on ehkä vaikea käsittää sitä, jos he ovat viettäneet onnellisen lapsuuden mukavassa kodissa eivätkä ole koskaan päätyneet myöhemmin päihdekoukkuun tai kärsineet vaikkapa ahdistuksesta. Yleensä kadun juopoille on tapana naureskella ja heidän ihmisarvonsa on monien mielestä nollan luokkaa (kysy vaikka joltain kokoomusnuorelta mielipidettä asunnottomista huumeidenkäyttäjistä). Jotkut voivat olla kuitenkin niin herkkiä, ettei heillä ole mitään mahdollisuuksia selvitä haasteistaan ja sisäisistä demoneistaan. Niinpä heidän on pakko turruttaa osa tunteistaan päihteillä.

Rottakokeissa ne rotat, joilla oli vähemmän virikkeitä, jäivät helpommin koukkuun heroiiniin. Myös alkoholin kohdalla on varmasti näin. Jos alkkikselta kielletään viina, niin häneltä lähtee samalla myös kaikki sosiaaliset kontaktit, turva, kaverit joiden kanssa kujeilla ja puhua paskaa. Jos juopolta viedään pullo, hänellä pitäisi olla jotain sen tilalle. Voisikin keskittyä enemmän siihen, että syrjäytyneillä nuorilla ja myös aikuisilla olisi jotain mielekästä tekemistä sen sijaan että pelkästään rajoitetaan sitä, miten he saavat viinaa. Kyllä he sitä aina jostain saavat.
Oispa heroiinia.
Jos haluan käydä kuuntelemassa elävää musiikkia, niin yleensä melkein aina siihen on liittynyt alkoholi. Hyvät keikat ovat melkein aina baarissa. Yleensä ne eivät ala ihan siihen aikaan, mitä on ilmoitettu vaan noin puoli tuntia myöhemmin. Baarissa on todella vaikea istua tekemättä mitään, joten kaljan juominen on ollut yleensä ratkaisu tylsyyteen. Niitä menee keikkaa odotellessa ja keikan jälkeen useita tuoppeja. Päihteet ja huumeet kuuluvat musiikkimeininkeihin muutenkin tosi paljon. Aina reiveissä käydessä tuntuu, että kaikki muut ovat vetäneet piriä, essoja, happoa ja vastaavia niin paljon, että itselle tulee vain ulkopuolinen olo.


Tietysti myös päihderiippuvainen minussa puhuu ja ajattelen ehkä jotenkin virheellisesti. Paikalla voi olla useita ihmisiä, jotka eivät ole vetäneet mitään, mutta itselle sellainen tuntuu mahdottomalta. Olen aikaisemmin esimerkiksi ajatellut, ettei festareilla voi olla, jos siellä ei voi juoda alkoholia ja varsinkin omia juomia. Sen takia esimerkiksi Ruisrock on tuntuvat vähän tylsältä tapahtumalta, koska tapahtuma-alueelle pääsee vain kerran sisälle. Ihmiset kuitenkin tuntuvat viihtyvän siellä, enkä usko että hyvin monella on varaa tissutella seitsemän euron kaljoja.

Olisi hyvä miettiä, miten hyvää ja kiinnostavaa livemusiikkia voisi tarjota muutenkin ilman, että siihen liittyy päihteet. Yksi hyvä tapa on ainakin keikat kirjastoissa, joita voisi tulla Turkuunkin. Myös esiintyjät vaikkapa brunsseilla tai vastaavissa on kiva tapa päästä kuulemaan livemusiikkia. Minua ei kiinnosta paskan vertaa mikään Juha Tapion tai vastaavan Vain elämää –artistin esiintyminen jossain Logomossa, vaan ruohonjuuritason bändit ja vastaavat, jotka uskaltavat tehdä jotain muutakin kuin kompromisseja. Onneksi kesäisin saa nauttia myös puistokeikoista ja joissakin baareissa bändit esiintyvät vielä siihen aikaan, että sinne uskaltaa mennä selvin päin.

Juopon leima

Päihteiden vaikutuksen alaisena olevat ihmiset voivat olla pelottavia, kun he huutelevat muille ja tuntuvat kiukkuisilta. He näyttävät ikävälle katukuvassa ja haisevatkin. Joku on saattanut jopa kusta housuunsa. Pahinta on tietysti väkivallan pelko, joten ei ole ihme, että kadun juoppoja inhotaan. Kuitenkin minä mietin matkalla psykologille (olen käynyt siellä nyt pari kertaa), että eivätkö juuri he olisi terapian tarpeessa. Kävisivät avaamassa vähän tunnelukkojaan ja juttelemassa jollekin, joka kerrankin kuuntelisi heitä. Olen kuitenkin kuullut, että kunnalliseen terapiaan pääsee vasta sitten, kun on lopettanut juomisen. Terapiaan tuntuu menevän aina niitä vähän paremmassa asemassa olevia. Niitä joilla on varaa maksaa siitä ja jotka eivät ole koskaan joutuneet nukkumaan tahtomattaan pihalla. Ne, jotka ovat paremmista perheistä eivätkä haise pahalle. En nyt halua väheksyä kenenkään ongelmia, vaikka niin teenkin, mutta olisihan se ihan hyvä muistaa, että myös puliukot ovat ihmisiä tunteineen ja ajatuksineen. Itse pääsin psykogille suht helposti kolmen kuukauden odottelun jälkeen ja menin sinne, koska halusin vain päästä juttelemaan ja avaamaan niitä kuuluisia tunnelukkoja. Ensin lääkäri tosin kirjoitti minulle reseptin johonkin lääkkeisiin, joita en tietenkään ottanut, sillä silloinhan minulla olisi ollut vain yksi ongelma lisää. Lääkärit on yleensä todella älykkäitä (ilman heitä en olisi elossa), mutta en ymmärrä, miksi he haluavat ihmisten käyttävän niin paljon mielialalääkkeitä.

Tupakka

Yksi vaarallisimmista huumeista alkoholin ja heroiinin lisäksi on tupakka. Aloin polttamaan ensimmäisen kerran yläasteella ja siihen oli monia syitä. Koska se oli kiellettyä, niin totta kai minä halusin tehdä niin. Kun vaihdoin yläastetta kesken seiskaluokan, ajattelin, että minun pitää olla kovis pärjätäkseni. Kun myöhemmin aloin polttamaan uudestaan, luulen syynä olleen ihan vain hedonismini sekä haluni satuttaa itseäni. Suurin osa röökaajista puhuu aina lopettamisesta, mutta siitä on tehty vaikeaa koska nikotiinin koukuttavuudesta puhutaan koko ajan. Tupakkayhtiöiden on hyvä mainostaa nikotiinin koukuttavuutta, koska ihmismieli toimii vähän sillä tavalla, että jos se ajattelee tai luulee, että johonkin jää koukkuun, niin sitten niin varmaan tapahtuukin. Kuitenkin kun kyseessä oli jalkani tulevaisuus ja lääkäri käski minua lopettamaan röökaamisen, niin sen kanssa ei ollut mitään sen suurempia ongelmia.

Nyt kahden viikon jälkeen olen huomannut, että hengittäminen on täysin erilaista. Pystyn vetämään ilmaa sisään ja ulos ainakin sekunnin pidempään. Sehän on aika pitkä aika. Ensi kerralla kun näen hippejä, niin aion venyttää Omia (hippien pyhä ääni) ja olla vaan silleen. että mitä vittua hipit, miksi te jo nyt lopetitte? 

Tupakan miinukset
- aika epäterveellistä (keuhkot, sydän, aivot, silmät, luusto, jne)
- aika kallista
- voi aiheuttaa impotenssia
- vaikuttaa haju- ja makuaisteihin.
- vaikeuttaa hengittämistä

Tupakan plussat
- vähentää ahdistusta joskus

- ei ota päähän niin saamarin paljon kaikki asiat
- tuprukointi on mukavaa ajanvietetettä
- ei tee mieli koko ajan syödä karkkia
- voi näyttää syvällisemmältä röökiä polttaessaan jos ei ole mitään sanottavaa.

Minä 2.0

Vaikka olisi kuinka positiivinen ilohilleri, niin välillä päätyy ajattelemaan, että kaikki on menetetty ja että mitään ei ole jäljellä. Varsinkin pahimmilla masennuksen hetkillä sitä ajattelee, että turha enää edes yrittää. Jos kuitenkin keho ja aivot toimivat, niin silloin ei ole menetetty vielä mitään. Luulen, että omat aivoni ovat vielä suhteellisen kunnossa enkä ole ihan vielä zombi. Olen tätä mieltä siksi, koska olen köyhä ja ruma, mutta minulla on kaunis tyttöystävä. Rakastan pitkiä keskusteluja ja miettiä asioita monelta eri kannalta. Aivosolut alkavat kuolla vasta vuosia jatkuneen päivittäisen käytön jälkeen ja minusta tuntuu, että minulla on vielä muutama neuroni jäljellä. Suurin vahinko aivoille syntyy kuitenkin alkoholin aiheuttamista tapaturmista eli kaatumisista, turpiin saamisesta, seinään juoksemisesta ja penkiltä pää edellä asfaltiin putoamisesta. Minullakin on siis vielä toivoa. Kyllähän sitä aina silloin tällöin näkee tapauksia, joista miettii, että nuo ovat tuhonneet aivonsa jollain huumeella. Mietin vain, että mitä sellaiset tyypit ovat oikein vetäneet, siis sellaiset jotka käyvät niin hitaalla. Ehkä he ovat vielä jotenkin vaikutuksen alaisena tai sitten niillä on jokin trauma tai psykoosi päällä. Voihan tietysti olla, että osa heistä käy vain hitaammalla kuin muut ihmiset eikä siinä ole sinänsä mitään ongelmaa, jos vaan jaksaa kuunnella heidän juttujaan.

Yleensä aina jos on tapahtunut jotain ikävää, niin siitä on tullut tekosyy polttaa tupakkaa tai juoda kaljaa. Aina kun minulla oli ihmissuhdeongelmia, minä join perseet. Eihän ne ongelmat sillä korjaantuneet, mutta ainakin sain rypeä, mikä on myös ihan nautinnollista tällaiselle melankoliselle tapaukselle. Joskus ajatellaan, että seurustelukumppanin pitäisi olla syy lopettaa päihteidenkäyttö. Kuitenkin sen syyn pitää lähteä minusta itsestäni. Mitä jos meille tulisi ero tai riita? En jaksa enää ainakaan ryypätä naishuolien takia, sillä se on tosi ankeaa hommaa. Itsensä säälimisestä ei ole mitään apua, ellei sitten halua kirjoittaa paskoja runoja.

Kun jalkani murtui, minulta alkoi hävitä tarve miellyttää muita ja olla enemmän oma itseni. Ehkä se näkyy myös tässä kirjoituksessa ja siinä, miten esimerkiksi liikun kaupungilla. En jaksa enää pyydellä anteeksi muilta ihmisiltä vaan näytän heille mieluummin nyrkkiä tai keskaria. Haluan pitää huolta siitä, ettei minun yli ajata tai että minua ei käytetä hyväksi. Miellyttämisen tarve on ollut aina todella suurta minussa ja kyllähän se vaikeuttaa elämää. Olen ollut aina sellainen anteeksipyytelevä luonne. Sen syyt menevät varmaan johonkin lapsuuteen, kun ajattelin että minun piti olla aina pahoillani omasta olemassaolostani. Nyt kuitenkin ajattelin ottaa tilan haltuuni, enkä katsele varpaisiini, kun saavun olohuoneeseen, niin kuin isäpuoleni käski. Huono itsetunto johtaa usein alkoholin kittaamiseen ja se taas heikentää itsetuntoa lisää.  

Pilvi

Yksi paikka, missä elämä ilman päihteitä alkoi tuntua mahdolliselta, oli Rainbow-leiri Suomessa. Siellä on alkoholi kielletty ja ihan syystäkin, sillä tuollainen kokoontuminen ei olisi mitenkään mahdollista ilman kunnollista järjestyksenvalvontaa, jos ihmiset alkaisivat riehumaan kännissä. Kun olin siellä ensimmäisen kerran, olin tosin koko ajan pilvessä, koska ajattelin, että se on tapa ja ettei siellä muuten jaksaisi olla. Myöhemmin aloin tajuta, että pilvi teki minut vaan epäsosiaaliseksi, enkä pystynyt tutustumaan muihin ihmisiin, mikä on yksi leirin ideoista. Pilvestä on kuitenkin aika vaikea luopua, sillä minä tykkään sen tuoksusta ja jointtien käärimisestä. Se on sellaista omaa aikaa. Allen Ginsbergkin kirjoitti, että “I smoke marijuana every chance I get” ja olen halunnut ajatella samalla tavalla. Pilvi ei ole kuitenkaan ollut minulle samanlainen ongelma kuin alkoholi, mutta toisaalta jos se ei ole minulle niin iso juttu, niin kai siitä pystyy sitten luopumaankin? Sitä paitsi sitä yleensä poltetaan ja vieläpä röökin kanssa, joten ei kai se ihan terveellistä voi olla. 
Kuva: Pauliina Karaiste, 2015

Pilven plussat
- Yksi parhaista päihteistä (kahvi paras)
- ei krapulaa
- musiikki kuulostaa paremmalta
- voi uppoutua omaan aikaan

Pilven miinukset
- flegmatisoi, jos polttelee päivittäin
- kuumottaa
- parta voi jäädä ajamatta
- laitonta
Yksi syy, miksi Rainbow-leirilä pystyi viihtymään ilman alkoholia oli se, että minut hyväksyttiin sellaisena kuin olen eikä minun tarvinnut esittää mitään. Jos minua vitutti, niin minun ei tarvinnut teeskennellä olevani onnellinen. Suurin osa siellä olevista hipeistä tuntui tosin olevan aika pihalla kaikesta, mutta silti heidän kanssaan oli mukava olla. Ei maailmaa pelasteta gmo:ta ja ydinvoimaa vastustamalla. Kuitenkin minä tunsin ihmisten läsnäolon jotenkin syvällisemmin kuin aikaisemmin ja se rauhoitti minua. Kahden viikon leirillä olon jälkeen menin kuitenkin K-kauppaan, ostin kaljaa ja vedin perseet. Tavoista on tosi vaikea luopua.

Mielestäni kaikki huumeet pitäisi dekriminalisoida ja alkoholin käyttöä vapauttaa. Ehkä minun ei kannata koskaan ruveta siis poliitikoksi. Kuitenkin minusta nykyinen politiikka johtaa siihen, että alkoholi tuodaan Virosta tai sitten lähikaupasta ostetaan mäyräkoira ihan varmuuden vuoksi, koska ysin jälkeen kaljaa ei enää myydä. Huumeidenkäyttäjät saattavat joutua ihan helvetinmoisiin ongelmiin jonkun bandidosin tai muun rikollisliigan kanssa ja se johtuu osittain huumeiden laittomuudesta. Näissä piireissä on tyyppejä, jotka ovat valmiita kiduttamaan ihmisiä rahan takia. He eivät pääse hoitoon, koska ennen sitä heidän pitäisi lopettaa narkkaaminen. Minulla ei ole kuitenkaan hirveästi kokemusta niistä aineista, joita muilla on tapana pitää oikeina huumeina. Aina välillä joku haluaisi tarjota piriä tai subutexia, mutta onneksi olen osannut kieltäytyä niistä. Joskus parikymppisenä otin tosin piriä, kun luulin, että se olisi ollut essoa (rikos jo vanhentunut). Thor-verkossa jotkut pilveä kaupustelevat tyypit saattavat tarjota pilven tilalle esimerkiksi lääkkeitä, jos pilvi on päässyt loppumaan heiltä.

Kirjoitin alussa siitä, kuinka inhoan uskontoja ja mieluummin olen juoppo kuin uskovainen. Oikeastaan minä vähän valehtelin. Minulla on jonkinlainen sisäinen ääni, jonka kuunteleminen tuntuu välillä melkein hengelliseltä kokemukselta. Se on sanonut minulle esimerkiksi, että jos haluan mennä jonkinlaiselle oikealle polulle, niin se on täysin päihteetön. Edes psykedeelit eivät kuulu siihen ja minun tulisi löytää vastaukset eksistentiaalisiin kysymyksiin ilman päihteitä. En oikein tiedä vielä, mitä se on, mutta luulen, että se voi liittyä perheeseen, taiteeseen tai ihan vaan siihen, että minulla on mukava olla. Jotkut ihmiset luulevat, että esimerkiksi taiteilijoiden pitäisi syödä sieniä, jotta he pystyisivät tekemään surrealistisia teoksia. Oikeasti heidän pitää vain käyttää mielikuvitustaan, kokeilla erilaisia tekniikoita ja olla avoimia. Tiedän, että olen vasta matkani alussa tässä päihteettömyydessä, mutta olen aika luottavainen siihen, että tämä tulee menemään ihan hyvin, vaikka välillä saattaakin vituttaa. Jos tämä ei onnistu ja vedän huomenna perseet, niin sitten tähän tekstiin ei varmaan tule kakkososaa.