keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Miten selvitä paska maailmasta ilman päihteitä osa 3 (miehisyys)

Moi vaan hyvät lukijat eli Niina, Jenni, Marko ja muut. Tänään olen ollut kokanaiset kaksi kuukautta ilman alkoholia, tupakkaa ja pilveä. Se on päihdeongelmaiselle aika pitkä aika, mutta toisaalta ei kai minulla enää sitten mitään ongelmaa ole, kun olen päässyt näin pitkälle. Joskus tosin mietin, jos lipsuisin ihan vähän päätöksestäni. Joisin vaikka yhden kylmän kaljan terassilla tai sitten polttaisin parit savut jotakin laitonta, niin että jaksaisin vaikka koodailla tietokonepeliä. Sitten sitä kuitenkin muistaa, että parempi olla raittiina, ihan vaan vittuillakseni muille. Sekin on mukavaa, kun enää ei masenna ja hormonitoimintani alkanut olla hyvällä mallilla. Tässä tekstissä ajattelin kirjoittaa ainakin testosteronista ja alkoholista ja siitä, miksi suomalaisten miesten kuten minun on niin vaikea olla juomatta kaljaa tai muuta alkoholipitoista. 

Kuva: Leijo Kaavisto, Museoviraston kokoelmat
Ihan ensimmäiseksi haluaisin kertoa kuitenkin takapuolestani. Sitä ei ole nimittäin kutissut ollenkaan sinä aikana, kun olen ollut streittarina. Peräpään kutina on aika nolo juttu, mutta koska omaa kakkakoloniani ei enää kirvele niin nythän minä voin kertoa siitä ilman häpeää. Joskus sitä on kutittanut niin paljon, että käveleminen on ollut todella ikävää. Sen takia olenkin saattanut ärähdellä muille ihmisille ja näyttää siltä kuin minulla olisi kaktus perseessä. Nykyään onkin kiva käydä kakalla, kun pönttöön tippuu varpusparven sijaan oikeita pökäleitä eivätkä ne raavi herkkää pyllyäni. En tiedä onko tästä tehty mitään kunnollista tutkimusta, mutta tällaisena yhden ihmisen empiirisen kokeen tuloksena näen selvän yhteyden ruskean reiän hyvinvoinnin ja raittiuden välillä.

Ehkä myös tästä johtuen mielialani on ollut paljon parempi. Enää minua ei pelota mennä nukkumaan ja aamulla herätessäni en enää ajattele kovin usein kuolemaa ja sitä, miten paska ihminen olen. Enhän minä ole vieläkään mikään supertyyppi, joka selviää arjen asioista ilman mitään hankaluuksia, mutta nykyään on kyllä paljon helpompaa. Jaksan tehdä asioita paljon pidempään ja usein jopa loppuun asti, eikä vastoinkäymiset enää lamauta minua niin kuin ennen.

Jollain tavalla se tuntuu jopa miehekkäältä, kun on alkanut saada itseään kuntoon ja päässyt eroon (ainakin hetkeksi) noista päihteistä. Tosin yleensä varsinkin kaljaa pidetään äijien juomana, mutta sellaisessa ajattelutavassa ei ole hirveästi mitään järkeä. Alkoholi nimittäin laskee miehen testosteronitasoja, mikä on tärkeä hormoni esimerkiksi mielen hyvinvoinnin ja lihaskasvun kannalta. Ymmärrän, että monet miehet eivät välttämättä edes halua olla tosi miehekkäitä, koska sellaiseen liitetään usein melko negatiivisia mielikuvia. Pitäisi olla aggressiivinen juntti, joka puhuu vain armeijasta, syö vain makkaraa, haukkuu naisia ja homoja, ei puhu koskaan mitään liian syvällisiä eikä varsinkaan tunteistaan, pitää tukkansa lyhyenä ja välttelee loppuun asti akkojen hommia kuten tanssimista ja ompelua. Kuka nyt tuollainen ääliö haluaisi olla?


Kuva Museoviraston kuvakokoelmasta
Tai no, ehkä tuo tanssiminen on vähän hankala juttu, ainakin selvinpäin. Joskus on ihan kiva käydä joraamassa, mutta kyllähän sitä pitää juoda ainakin 10 olutta ennen kuin kehtaa siirtyä parketille. Tanssiminen selvinpäin on tuntunut aiemmin vähän nihkeälle tai jotenkin väärälle. Onhan se hirveän noloa. Se on vähän niin kuin toisen miehen kanssa suuteleminen. Ei kai siinä pitäisi olla mitään väärää pitäisi olla, mutta ei sitä kyllä kovin mielellään tee. Luulen, että suomalaisia miehiä ei ole muutenkaan rohkaistu hirveästi tanssimaan näiden ollessa lapsia. Kai se on jokin kulttuurijuttu. Kännissä saa kuitenkin jorata mielin määrin ja paras tanssiliike on se, kun yrittää olla kaatumatta parketille.

Onneksi tuollaiset stereotypiat ovat kuitenkin murtumassa ja onhan nyt jo sentään vuosi 2017. Nykyään voi määritellä itse oman sukupuolensa, seksuaalisuutensa ja muutenkin vähän kaiken. Itsehän olen valkoihoinen cis-heteromies ja se tuntuu ihan hyvältä. Minusta on ihan järkevää olla iloinen ja ylpeä siitä, mitä on. Jos joku on tummaihoinen transseksuaali lesbonainen, niin ei hänenkään pitäisi sitä hävetä. En halua olla mikään juntti sortaja ja tappamisen ihannoija ja tasa-arvon vastustaja vaan herkkä kovis. Sellainen, joka tietää mikä on oikein ja väärin ja toimii sen mukaan. Sitä on määritellyt itseään koko elämänsä ajan ja kuunnellut sukulaisia, kavereita, vanhempia, feministejä ja mediaa, kunnes on vihdoin tajunnut, että ahtaat sukupuoliroolit eivät tee kenellekään hyvää.

Suomalaiset miehet hoitavat usein masennustaan mieluummin alkoholilla kuin menevät psykologille. Onhan se vähän outo ajatus, että menisi jonkun luo avautumaan tunteistaan selvinpäin. Ongelmien myöntäminen voi olla tosi vaikeaa ja sitä tekee kaikkensa, ettei tarvitsisi kenenkään apua tällaisissa asioissa. Ajatuksena se on ihan hyvä, että osaisi selvittää asiansa yksin ja itsenäisesti, mutta käytännössä se ei tunnu toimivan, jos katsoo vaikka tilastoja suomalaisten miesten tekemistä itsemurhista. Suomessa miehet tekevät ¾ itsemurhista. Alkoholiperäisissä kuolinsyissä sukupuolten välinen ero näyttäisi olevan suurinpiirtein samanlainen (Vuonna 2015 miehet 1288 ja naiset 378). Jos siis olet feministi ja urputat siitä, kuinka etuoikeutettuja me suomalaiset miehet olemme, niin otapa ensi kerralla huomioon se, että olemme myös yksi maailman yksinäisimmistä ja masentuneimmista ihmisryhmismistä.

Ehkä meillä ei kuitenkaan mene niin huonosti alkoholin suhteen kuin esim. intiaanimiehillä Yhdysvalloissa, joista yli puolet sairastuu jossain vaiheessa elämäänsä alkoholismiin. Tämä johtuu varmaankin suurimmaksi osaksi paskasta yhteiskunnasta ja osittain myös alkoholismille altistavasta geeniperimistä. Ilmeisesti muuntunut GABRA 2-geeni altistaa miehet alkoholismille ja tämä saattaa löytyä myös suomalaisilta. Kannattaa siis olla alkoholin kanssa varovainen, jos suvussasi on paljon viinamäen miehiä, sillä syyt siihen saattavat olla myös perinnöllisiä. 

"Deoksiribonukleiinihappo eli DNA on nukleiinihappo, joka sisältää kaikkien eliöiden solujen ja joidenkin virusten geneettisen materiaalin. Eliön lisääntyessä geneettinen materiaali kopioituu ja välittyy jälkeläisille." -Wikipedia

Tylsyys ja sen tappaminen

Kaipaan välillä niitä iltoja, kun voi vaan hengailla kavereiden kanssa kaljaa juoden vähät välittäen mistään. Tuntuu, että iso osa sosiaalisesta elämästäni on hävinnyt. Jostain syystä kavereiden kanssa on välillä vähän outoa hengailla, jos ei dokaa. Joitakin tyyppejä en ole nähnyt ollenkaan, sillä en oikeastaan tiedä, mitä muuta voisin tehdä heidän kanssa kuin juoda kaljaa ja polttaa pilveä. Osa taas on ruvennut välttelemään minua, eikä halua ilmeisesti hengailla enää kanssani nyt kun olen selvinpäin. Ehkä heitä pelottaa, että minä katson heitä pahati ja moralisoin. Kännissä olevat ihmiset ovat kyllä ihan eri aaltopituudella eikä heidän juttuihinsa pääse oikein enää millään mukaan, jos on itse selvinpäin. En ole vielä varma, olenko minä se tylsä tyyppi vai humalaiset ihmiset, jotka jankkaavat kovaan ääneen samaa asiaa.

Tosi monet asiat ovat kyllä tylsiä ilman päihteitä. Esim. kavereiden kanssa puistossa hengailu tai vaikkapa Nintendo Wiin pelaaminen. Olen myös huomannut, että aikaisemmin fanittamastani suomiräpistä ainakin 95% on ihan hirveää kuraa. Yli kolmikymppiset miehet räppäävät siitä, kuinka kovia he ovat juomaan viinaa ja polttamaan pilveä ja alle 20-v räkikset kehuvat sillä, kuinka paljon heillä on rahaa ja heittereitä. Onneksi aivotoimintani on päässyt tasolle, jossa tajuan, miten paskaa suurin osa tuon genren musiikista on. Vielä onnellisempi olen siitä, että en ole koskaan kiinnostunut suomalaisesta hevistä, sillä se varmaan vasta hirveää olisikin selvinpäin.

Kuuntelen nykyään tosin aika paljon jenkkiräppiä, varsinkin silloin kun treenaan. Olen alkanut valitettavasti kuntoilemaan, sillä minun on pakko purkaa tämä energia johonkin, kun ei ole enää jatkuvaa krapulaa. Monet varmaan ajattelevat, että ei se nyt ole niin vakavaa, jos teen silloin tällöin punnerruksia ja pyörälenkkejä, mutta kyllä tämä alkaa olla jo melko vakavaa. Olen jopa ostanut proteiini-lisää, koska aloin olla huolissani siitä, saanko enää tarpeeksi energiaa, kun en juo enää kaljaakaan. Ostin riisiproteiinia, koska siinä on ainakin hyvä aminohappo-koostumus. Kuntoilussa on se hyvä puoli, että se rauhoittaa sen verran, että pahimmat ylivilkkauspuuskat häipyvät. Olen myös kuullut, että jos treenaa ihan vitusti, niin sen avulla voi välttää masennusta. Sovimmekin psykologini kanssa, ettei minun tarvitse välttämättä käydä enää hänen luonaan, koska mielialani on ollut niin hyvässä nosteessa. Aikaisemmin minulla oli keskivaikea masennus, mutta nykyään varmaan keskivaikea itserakkaus. Nykyään ymmärrän myös, miksi bodaajat tuijottavat koko ajan lihaksiaan. Onhan se aika jännää, kun oma keho muuttuu ja vieläpä suht nopeasti.

Kuntoilu
Plussat:
- Mieliala paranee, vaikka välillä meinaakin väsyttää
- Kasvaneita lihaksia on kiva esitellä tyttöystävälle
- Pysyy hyvä tsemppi päällä
- Voi purkaa vitutusta

Miinukset:
- Pinnallista
- Joillakin kuntoilu on mennyt ihan yli eivätkä he muuta teekään. Onhan se aika säälittävää noin niin kuin ihmislajin kannalta.
- Voi käydä huonosti jos aloittaa liian rankasti

Pitäisi muistaa myös venytellä ellei ole Jupe. Kuva: Alexas_Fotos
Jos olet kiinnostunut siitä, miten murtunut jalkani on voinut, niin ihan hyvin tuolla on jo voinut kävellä. Haaveilen siitä, että pääsisin pian juoksemaan, mutta siihen taitaa mennä vielä tovi. Harrastin pienenä juoksemista ja ajattelin aloittaa sen tässä taas heti kun se on järkevää ja turvallista. Mietin, että minun kannattaisi harjoitella mieluummin sadan metrin juoksua kuin esim. maratonia, niin silloin säästäisin aikaa. Pikajuoksijat ovat myös paljon lihaksikkaampia ja atleettisemman näköisiä kuin pitkän matkan juoksijat. Tai no, kai se vähän riippuu, miten asiaa haluaa ajatella. Vielä tällä hetkellä keskityn kuitenkin lähinnä metsässä samoiluun, sillä pehmeä maa tuntuu paljon mukavammalta kuin asfaltti. Lisäksi metsässä on vähemmän ihmisiä. Kiva kun jaksoit lukea tähän asti, vaikka tämä oli taas melko pitkä teksti ja nykyään on niin perkeleen hektistä. En tiedä milloin julkaisen seuraavan blogitekstin päihteettömyyteen liittyen, mutta ehkä parin kuukauden päästä. 

2 kommenttia:

  1. Hei J.,

    olen todennut pelien pelaamisen selvinpäin aivan mukavaksi, kunhan käsissä oleva väkkyrä antaa mahdollisuuden pakenemiseen ja välttelyyn - siis rauhan turvaamiseen.

    Kuntoilusta sen verran, että hyvä ergonomia arkiaskareissa ohjaa toimintaa itsetarkoituksellisesta kuntoilusta asioiden toteuttamiseen ja sitä kautta mukavampaan ympäristöön.

    Tällaisia asioita olen huomannut ja kiitos tekstistä!

    VastaaPoista
  2. Niin, kyllähän pelit ovat myös pahimmillaan tosi koukuttavia. Varsinkin Civilizationia on tullut joskus pelattua niin paljon, ettei muulle elämälle jäänytkään paljoa aikaa.

    VastaaPoista